Geisha

Jaana Laitila (basso), Marianne Loppi (rummut), Jade Pietilä (laulu ja kitara)

GEISHAN MUISTELMAT

Oltiin siinä 16-17 vuotiaita, kun aloimme kimpassa viritellä bändikuvioita. Tunsimme Syyskuun jätkät, joilla oli treenikämppä Itikan omistamassa vanhassa omakotitalossa Seinäjoella. Pääsimme sinne treenaamaan. Saimme myös lainata heidän kamojaan, omia kun ei oltu vielä saatu hankittua. Jaana valitsi instrumentikseen basson, koska siinä oli vähemmän kieliä kuin kitarassa ja se näyttikin paremmalta. Marianne päätyi rumpujen taakse, koska isä Eenokki oli ollut rumpali. Jade alkoi laulaa; ja kitarasta sai hauskoja ääniä, kun laittoi särkijän. Biisien sävelaihiot ja sanat teki Marianne. Sovituksista vastasi koko bändi. Syyskuulaiset suhtautuivat kannustaen ja lämmöllä meihin ilmajokelaistyttöihin. Ei meidän tarvinnut maksaa edes vuokraa. Joitain sähkölaskuja jätkät joskus yrittivät karhuta, mutta eihän meillä rahaa ollut. Eräänä päivänä taikka iltana oli treeniksen seinään sprayattu yhdysvaltalaisen hiphop- bändin nimen mukailtu versio, The Fat Girl- trio. Ei me suututtu. Jossain vaiheessa tuli sitten kamojen hankinta ajankohtaiseksi. Marianne sai valita ylioppilaslahjaksi joko ajokortin tai rummut. Valinta oli selviö. Vanhemmatkin taisivat päästä halvemmalla. Instrumentit ostettiin edullisesti kavereilta tai Seinäjoen soitinliikkeestä.

Ensimmäistä Geishan keikkaa varten treenattiin ankarasti. Keikka oli rockin SM- kisojen karsinnoissa 1982. Emme kuitenkaan päässeet jatkoon. Loppukisat Seinäjoella voitti 22-Pistepirkot. Me olimme katsomossa, mutta annoimme jo haastatteluja lehdistölle. Keikallekin teki taas mieli ja osallistuimme Suosikin järjestämään Rock kuningas- kilvan alkukarsintaan. Sen me voitimme ja punaiset ruusut ojensi raadin puheenjohtaja Jyrki Hämäläinen.

Jostain syystä Seinäjoen musiikkiaktiivit, Suikki ja Vuorisen Risto, halusivat käyttää aikaansa ja energiaansa bändiimme. Saimme muun muassa tehdä demonauhan Suikin studiossa. Se lähetettiin Johanna kustantamon Atte Blomille ja niin saimme levytyssopimuksen. Syyskuulaiset eivät tykänneet siitä, että pääsimme levyttämään ennen heitä. Treenikämpän oven lukko oli vaihdettu.

Sitten lähdimme Helsinkiin tekemään EP:tä. Tuottajana ja äänittäjänä hyörivät Jimi Sumen ja Kari Kalen. Mukavia veikkoja kummatkin. Levynkannen kuvat otti Samurai-Timppa Pihtiputaan Saapasjalkarokissa. Sieltä lähdimme Kuopioon keikalle Sielun Veljiä lämmittelemään. Jaana oli reissussa äitinsä autolla. Kuopioon matkaseuraksi lähti rumpali Alf Forsman. Affe tutki aikansa kuluksi Jaanan äidin autokasettivalikoimaa. Hän heitti ikkunasta ulos ne, joista ei tykännyt. Tien poskeen lensi Paula Koivuniemen ja Freemanin kasetit.

Keikkojakin alkoi tulla. Soitimme useammankin kerran Lepakon legendaarisissa yöbileissä. Lepakossa oltiin myös lämppäämässä Lords Of The New Churchia. Keikalla oltiin Provinssirockissa, ravintola Kaisaniemessä ja Vanhalla YO- talolla. Vanhan takahuoneessa valokuvataiteilija Riipinen innostui kuvaamaan jalkojamme. Turun Kårenilla oltiin Kauko Röyhkän lämppärinä. Siellä Jade meni käymään ennen keikkaa alakerran yleisövessassa. Pois tullessaan hän joutui kulkemaan lipunmyynnin ohi. Siellä huomattiin, että neidillähän ei ole kenkiä jalassa eikä pääsylippuakaan ei ollut näyttää. Jade yritti selittää, että hän on täällä keikalla. ”Joo, joo, niin ne kaikki sanoo,” kuului vastaus. Aikansa kinattuaan osapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen ja keikka saatettiin soittaa. Mustan Paraatin kanssa oli joitakin kimppakeikkoja. Tuomiorockiin, Jyväskylään, päästiin myös keikalle. Esiintymisaika olisi varmaan ollut aamupäivällä, mutta Siekkareiden kanssa oltiin suunniteltu, että ne tulee meidän viimeisen biisin aikana lavalle ja me oltiin mukana niiden ekan biisin ajan. Näin saimme bändillemme kivasti kelpo esiintymisajan. Kaivarissa Elmun kansanjuhlassa soitettiin ja Ruotsissakin käytiin kiertämässä. Sinne lähti meitä roudaamaan ja miksaamaan Susanne ”Usi” Karlsson. Ennen laivan lähtöä kävimme Tavastialla hakemassa Gusu Aleniukselta paperille piirretyn PA: n kytkentäohjeen ja näin oli se homma hanskassa. Toki toimintamme oli muutenkin professionaalista. Dave Lindholm kysäisi kerran jollain festareilla kitaristikollegaltaan Jaanalta, että ”millasel skebal sä skulaat?” Hetken tuumailtuaan Jaana sanoi: ”Noo, siinä on kuusi kieltä”. Eikä siinä itseasiassa edes ollut kuutta vaan viisi, koska yksi oli katkennut. Sitä kieltä ei ainakaan meidän biiseissä tarvittu.

Lehtihaastattelujakin tehtiin. Miettisen Kimmo kävi tekemässä syväluotaavan haastattelun Geishasta Bambi-lehteen. Saimme myös kutsun toimittajan 25 v. juhliin Hämeenlinnaan. Sinne mentiin ja lahjaksi ostettiin tietenkin Geisha suklaarasia. Paikanpäälle tultuamme emme saaneet tarpeeksi ansaittua huomiota, joten söimme suklaarasiasta puolet, ennen kuin ojensimme sen juhlakalulle.

Kävimme tekemässä Aavelaiva-biisiin musavideon. Se oli niitä ensimmäisiä käsikirjoitettuja ja studion ulkopuolella kuvattuja videoita Suomessa. Se esitettiin musiikkiohjelmassa, jonka juonsi Mikko Alatalo.

Vuoden -84 huiteilla lähdimme tekemään pitkäsoittolevyä. Oltiin mikitetty Finnvoxin studiossa flyygeli. Yksi soitti koskettimia, yksi naputti rytmiä kanteen ja yksi näppäili sisäosan kieliä. Atte Blom istui muovikassinsa kanssa studion nurkassa ja hihkui: ”Tämä on kansainvälistä kamaa!” Valitettavasti levyä ei ikinä saatu valmiiksi asti. Opiskelu, perheen perustaminen, työt ja muu elämän perustematiikka hiivuttivat Geishan jo ennen kuin se pääsi täyteen kukoistukseensa.

Jaana & Marianne muistelivat huhtikuussa 2021

• Aavelaiva (audio)