MANIC TOYS

MkI: Juha Äystö (laulu), Hannu Äystö (kitara), Timo Kivikangas (kitara), Juhani Mäenpää (rummut), Mika Tarkkanen (basso)
MkII: Juha Äystö (laulu), Hannu Äystö (kitara), Juhani Mäenpää (rummut), Mika Tarkkanen (basso)
MkIII: Juha Äystö (laulu), Hannu Äystö (kitara), Juhani Mäenpää (rummut), Pasi Osmo (basso)
MkIV: Juha Äystö (laulu), Hannu Äystö (kitara), Juhani Mäenpää (rummut), Pasi Osmo (basso), Kimmo Osmo (kitara
MkV: Juha Äystö (laulu), Hannu Äystö (kitara), Juhani Mäenpää (rummut), Raimo Valkama (basso), Timo Kivikangas (kitara

Yhtye syntyi vuonna 1984 viiden koulukaverin toimesta. Aluksi yhtyeen nimi oli MT-1 (kaavake jolla epävakaa henkilö voidaan laittaa mielisairaalaan vastoin hänen omaa tahtoa).

Yhtye teki ahkerasti demomoäänityksiä ja alueellisen bändikatselmuksen voitettuaan pääsi tekemään singlen, jonka kustansi Vaasan läänin kehittyvän musiikin yhdistys KEMU ry vuonna 1987. Samalla yhtye muutti nimensä muotoon Manic Toys. Samaisen vuoden aikana Manic Toys sijoitui toiseksi Rock-SM kisoissa.

Vuonna 1988 yhtyeen päällä leijui epäonnen pilvi - sovittu levytyssopimus ja single-julkaisu kariutuvat. Yhtye päätti pitää sapattivuoden, sen aikana basisti päätti lopettaa.

1989 yhtye kasautuu uudestaan energisenä ja vähemmän vakavana uuden basistin kera. Tupla-single Four Wheel Jive ilmestyy 1990 Maumau Musicin kautta ja vuonna 1991 ilmestyy omakustanne single What to Do. Yhtye tekee ahkerasti keikkaa ja saa arvostusta funk metal piireissä kautta maan.

Syksyllä 1992 yhtye aloitti kokopitkän albumin julkaisusuunnitelmat - rahoitusta siihen saadaan myymällä keikkaputken päätteeksi keikkabussi. Erinomaisia arvosteluita saanut Martian Correspondent CD- ilmestyy vuonna 1993 Silja Suntolan tuottamana.

Vuotta myöhemmin yhtye on jälleen studiossa. Tällä kertaa äänityksistä vastaa arvostettu Mikko Karmila. Valitetavasti mini-CD jää julkaisematta. Samassa myös yhtyeen kokoonpano vaihtuu, kitaraan palaa alkuperäiskokoonpanosta tunnettu Timo Kivikangas ja bassoon niinikään hajonneesta Kolmannesta naisesta Raimo Valkama.

Yhtye teki videon tähtäimenä laajemmat markkinat, mutta sitten meno hyytyi.

Juha ja Hannu Äystö muistelevat:
Musiikkiharrastus alkoi teini-iässä 1980-luvun alussa: musiikin kuuntelu radiosta ja myöhemmin äänitteiden ostaminen sekä kitaransoittoharrastus.

Vaikutteina meillä oli musiikin kuuntelu ja erilaiset musiikkigenret. Meidän teini-iässä kuunneltiin punk-, fiftari-, hard rock- ja progemusiikkia. Lähinnä ulkomaisia bändejä, mutta joitakin kotimaisiakin kuunneltiin. Jurvassa ei meidän mielestämme tällöin bändejä ollut, ainakaan sellaisia, joilla olisi ollut laaja repertuaari omia kappaleita.

Jurvan kansalaisopistossa oli tuolloin kitaransoitonopettaja Seppo Goman. Seppo kehotti tutustumaan hiukan vanhempienkin artistien tuotantoon kuten esimerkiksi The Band, The Yardbirds, Lou Reed ja kokeellisemmista esimerkiksi The Pop Group. 

Soittimia ja muuta laitteistoa hankittiin Vaasasta Unisound-musiikkiliikkeestä sekä käytettynä Etelä-Suomen alueelta.

Ensimmäiset harjoitustilat oli Jurvan Järvenpään NS., basisti Mika Tarkkasen kotitalon yläkerran huoneisto Jurvan Tainuskylässä, Teuvan Äystön NS., Kauhajoen kunnan omistama Tiilelän bänditalo ja lopuksi Tampereen matkahuollon kellarin bänditila.

Bändin sävellykset ja sovitukset tehtiin yhdessä Juha sanoitti kappaleet.

Alkuaikoina keikat olivat elävänmusiikin yhdistysten bändikatselmuksia sekä esiintymisiä nuorisoseuroilla Suupohjan alueella. Myöhemmin mukaan tulivat tanssipaikat: Kauhajoen Kasino, Mietaan NS. sekä ravintolat ja senaikaiset pubit. Festareista voisi mainita Provinssirock, Ruisrock, Kauhajoen Nummirock, Vaasan Hietasaarirock sekä Jyväskylän JY-rock. Ei meillä mitään lavashowta olut eikä esiintymisvaatteita, ehkä olisi pitänyt tätä tarkemmin harkita.

Ei oltu minkään ohjelmatoimiston myynnissä. Keikat myytiin itse tai järjestäjä pyysi meitä esiintymään. Jossain vaiheessa bändille painatettiin paitoja ja tarroja. Painatukset hoidettiin Valse Triste -yhtyeen kautta, heillä oli siitä kokemusta.

Osallistuimme useisiin bändikisoihin yhtyeen alkuvaiheessa. Menestystä tuli vuonna 1987, jolloin tulimme toiseksi Rockin SM-finaalissa. Kisa järjestettiin sinä vuonna Helsingin Finlandia-talossa.

Tehtiin paljon demoja ja kaikki bändin julkaisemat tallenteet olivat omakustanteita.
Studiokirjo oli laaja aina paikallisista kotistudioista ammattilaistason studiotiloihin. Studiot: Jari Soinilan JS-studio, Jurva, Kimmo Aholan AMS-studio, Kauhava, Botnia-Sound, Seinäjoki, Teuvan Äystön NS. (omatallenne), JJ-Studio, Tampere, Alavuden bänditreenitalo, Alavus, Suikki Jääskän Master Recording -studio, Helsinki, lisäksi Helsingin Vuosaaressa yksi nauhoitus Mikko Karmilan toimesta.

Parasta oli kaveriporukalla luova tekeminen sekä kunnianhimoiset musiikilliset tavoitteet, jotka toteutuivat keikoilla ja nauhoitustenkin muodossa. Vaikeinta oli, kun soittajat vaihtuivat ja yhteinen tyyli piti ryhmällä löytää aina uudelleen. Bändin kappaleet sävellettiin ja sovitettiin yhdessä. Tämä oli toisaalta mukavaa, mutta aikaa vievää. Loppuaikoina pitkät treenimatkat hankaloittivat yhteissoittoa.

Etelä-Pohjanmaan bändiskene oli tosi vilkas ja monimuotoinen 1980-luvulla ja jälkeenpäin ihmetyttää, että alueella syntyi niin monipuolista musiikkia ja erilaisia yhtyeitä ja tekijöitä. Elävän musiikin yhdistyksillä oli varmaankin suuri rooli bänditoiminnan edistäjinä.

****

Arkistoartikkeli, Latvis/Botnia Beat 4/1987, Kauhajoen Kantakrouvi 9.10.1987

Kontrolloitua raivoa

Intro: Helmikuussa 1985 perustettiin yhtye nimeltä MT-1, joka nopeasti saavutti suosiota akselilla Jurva-Teuva-Kauhajoki ja muodostui eritoten muusikko- ja punk-piirien suosikiksi turkkamaisella raivolla ja antaumuksella. Lukuisista demoista huolimatta yhtye ei saavuttanut kuin Miettisen ymmärryksen periferiarajojemme ulkopuolella. Eräässä vaiheessa näytti, että yhtye tulee kokemaan saman kohtalon kuin monessa suhteessa hengenheimolaiseksi tunnistettava ZARAB, jonka ainutlaatuinen potentiaali laantui(?) väärinymmärrys- ja turhautumakierteeseen.

ROCK SM-86 kisoissa MT-1 yhtyettä karsastettiin, vaikka jengi olisi ollut jo valmis ymmärtämään. Vaasan läänin bändikatselmuksessa yhtye kuitenkin saavutti tinkimättömän työnsä tuloksena mahdollisuuden single-levytyksen tekoon, vaikka kevät -87 oli ollut yhtyeelle kaikinpuolin raskas. Yhtyeen sisäinen kuminauha oli venytetty äärirajoille, MT-1 nimestä oli muodostunut rasite ja yhtye joutui perumaan keikkoja epämääräisen käymistilan kuohuessa yhtyeen sisällä. Ratkaisuja oli tehtävä. Ensin vaihtui nimeksi MANIC TOYS, sitten...

Torstaina 23.7.1987 kirjoitti yhtyeen tinkimättömäksi nokkamieheksi muodostunut solisti Juha Äystö mm. seuraavaa: "Toverimme ja kuopuksemme Timo Kivikangas (gtr) on nyt käytännöllisesti katsoen poissa kuvioista. Kyse ei ole pelkästään armeijafaktasta, vaan pitkäaikaisista periaatteellisista erimielisyyksistä työtapojen, materiaalin ja asioiden henkisyyden suhteen. Bändi ja ko. kitaristi tavallaan luonnollisesti ajautuivat siihen tilanteeseen, missä oli äkkiä selkeää huomata, ettei auton kulkemiseen ennenkään ole neljää pyörää enempää tarvittu. Tällaista sattuu, se on välttämättömyys, jos asioita lähdetään täysillä toteuttamaan. Ei ole pelkoa siitä, että bändin ilme musiikillisesti ja asenteellisesti muuttuisi radikaalisti. Päinvastoin. Aiomme nyt jatkaa sillä omaehtoisella tavalla, jonka tiedämme itsellemme oikeaksi, tämänkaltainen valinta oli sille ehdoton edellytys.""

Urheilua ja huonekalutehtaita
Ketä? Mitä? Missä? Milloin? Onko yhtyeellä ollut esikuvia?
Juha: Tää touhu on lähtenyt liikenteeseen ihan ilman meikäläistä. Nimellä MT-1 alkoi Hannu, Mika ja Timo harjoittelemaan helmikuussa 1985 Juhanin, rumpalin, olohuoneessa ja meikäläinen oli alussa vain eräänlaisena kuskina kun mentiin harjoituksiin. Soitto oli sellaista hupailua, mitä normaalit nuoret miehet nyt aina ovat harrastaneet. ’’Esikuva” on huono siinä mielessä, ettei ihmiset yleensä aloita siitä mikä on esikuva, jos he haluavat tehdä jotain. Jos sä haluat esim. tehdä uudenlaisia voileipiä, niin etsä siinä mieti mikä sun esikuva on, vaan sä haluat tehdä uudenlaisia voileipiä. Toisinsanoen otat ne välineet mitä sulia on käytössäs ja ittes täysin käyttöön ja alat tehdä jotain omaa hommaa. Me ollaan tällä periaatteella aina ja ollaan aloitettukin viattomasti niin, että nyt tehdään sitä mitä huvittaa.

Aivan, onko ollut edes musiikillisia innoittajia?
Mika: Mä olin jonkinlainen hämy aikoinaan, mut sit kai tuli pikkuhiljaa siitä järkiinsä (hillitöntä naurua muiden taholta). Oli Jethro Tull, Pink Floyd ym... Nykyään hävettää sanoa tällästä, mutta ne oli ’’esikuvia”.
Hannu: Siihen aikaan kun aloitin soittaan skittaa kuuntelin kovia kitaristeja. Muuten kuuntelen kaikenlaista.
Juha: Minä oon ollut oikeestaan se, joka on vääntänyt pikkuveljen musiikkimaun siihen, mitä se on (perhehierarkiakysymys). Perusjuttu oli, niinkuin useimmilla, että nuorena poikana lähti hevistä. Aikansa sitäkin. Meikäläinen oli innostunut kaikenlaiseen erikoiseen, semmoiseen ihmeelliseen korvaantarttuvaan kuten joku Echo and The Bunnymen 80-luvun taitteessa. Aikaisemmin oli Captain Beefheart ja oli näitä pinkfloydeja ja oldfieldejakin. Punk mullisti sitten tätä musiikkimakua. Mä olen todella iloinen, että semmoisia asioita voi sattua ihmiselle niin asenteellisesti kuin ilmiönäkin.
Juhani: Mulle ei oo sattunut progekautta koskaan. Johtuu varmaan siitä, että olen eri paikkakunnalta (Teuva) kuin nämä muut heput (Jurva) ja siellä on tämä kulttuuri aivan erilaista, vaikka välissä on vain muutamia kilometrejä. En ole fakkiutunut tähän yhteen musiikkityyliin, vaikka se on ollut alusta asti sellaista kuin nytkin. Oon aloittanut jostain Motörheadista ja näistä raaemmista jutuista ja jonkin verran punkista. Laidasta laitaan kunhan on hyvää.
Juha: Eka biisi, joka me äänitettiin radiosta oli Beatlesin Love me do.
Hannu: Luultiin, että siinä laulettu Pompidou, että se oli ranskaa, hah.
Juha: Toinen biisi oli Eppujen Koska diggaan itseäni.
Hannu: Eka hevibiisi oli Zeppeliinin In the Evening, siitä ei saatu kun alku, kun kasetti loppu. Sitä valaiden ääntä sitten kelattiin.
Juhani: Mulla oli jotain Juicen Per Vers runoilijalta.

Rock-maantiedon ABC
Miten sijoittaisitte itsenne rock-kartalle? Edustatteko jotain trendiä?
Juha: Huonoin kysymys, mitä haastattelija voi tehdä. Ei ikinä pitäisi kysyä esim, runoilijalta ’’Miten lukisit ja tulkitsisit tämän runonpätkäsi?” Kun työ on tehty, se on tulkittu — yleisön tulkinnat ovat eri asia. On vaikea sanoa missä ollaan, paitsi, että se mitä me tehdään on täysin oikein. Emme ehdottomasta ole missän trendissä ja tuskin mennäänkään. Ei ole mitään tietoista markkinaraon hakemista.
Mika: Emme tietoisesti myöskään pysytä erillä sillai, että ’’Nyt täytyy soittaa ja olla jotain täysin uutta ja erikoista.” Tyyli tulee ihan ittestään.
Juhani: Tässä on kolmen vuoden kehitys. Alusta asti ollaan oltu omassa uomassa ja siinä se on pysynyt. Tässä on neljä erilaista heppua, jotka tuo omaa musiikkityyliään esiin omalla laillansa ja siitä syntyy tälläistä soppaa mitä se nyt on.
Juha: Mä olen huomannu, että ne ihmiset, jotka ei voi sietää meitä jollakin tasolla perustaa väitteensä siihen, että ”Te yritätte olla semmosia, että ette oo missään trendissä mukana. Te ootte vähä musiikillisesti ja yksilöllisesti snobeja. Sellaisia rajaseudun susia.” Täytyy olla vain aito.

Pisaralla pisimmälle
Yhtyeessänne on mieletön energia ja teatraalinen psykofiilis. Mistä ammennatte energianne?
Juha: Energia tulee mun osalta siitä, että ei oo hirveetä kasaa harrastuksia, harrasteita tai toimintamuotoja. Kun tekee jonkun asian todella hyvin, niin uppoutuu siihen täydellisesti ja antaa kaikkensa. Se ei välttämättä selitä mikä se meidän energia on, koska voi uppoutua toisellakin tavalla kuin energisesti. Musiikin kautta voi melskata sillä tavalla.
Mika: Soittaminen ja yhtye on mielettömän tärkee osa ittensä purkamisessa. En silti potkisi mummoja Jurvassa, vaikka en soittaisi.
Juha: Tuosta energiasta vielä. Mitä tahansa työtä ihmiset tekeekin hyvin, on ne siinä täysillä mukana ja sillä on erilaisia ilmenemismuotoja. Meidän toimintamuoto sattuu olemaan tämä ja energia ilmenee siinä sillä tavalla. Ei energisyys ole mitenkään meidän luonteenpiirre. Se ei oo ainoa mitä me osataan olla, se on vain tämän työn puitteissa yksi hyvä kanava.

Lyriikka — sielun peili
Englanninkielisistä sanoituksista vastaa solisti Juha. Onko sanoituksissa sanomaa?
Juha: Sanoma on sellainen, että kullakin ihmisellä on täysi valinnanvapaus päättää lyriikoista kuullessaan, mitä se on ja vetää siitä omat johtopäätöksensä so. tulkintansa. Lyriikkani lähtee siitä mitä ihmisen sisällä tapahtuu, sisäisistä asioista ja henkilökohtaisista asioista pitkälti. Monilla bändeillä sanoituspuoli tyssää siihen, että on kaiken maailman asioita, joista vois tehdä biisejä. Mä olen valinnut yksinkertaisesti oman subjektiivisen minäni ja sen tajunnanvirran. Se menee kaikille ihmisille omalla tavalla perille.

Botnia Beasts?
On olemassa teennäinen käsite ’’Pohjanmaarock”. Voiko sitä mielestänne ottaa tosissaan Tampereen alapuolella?
Juha: Heh, ei tosiaan oteta tosissaan Tampereellakaan. Ollaan erinäisiä kertoja yritetty sinnekin. Ei ne tunne nimeä ja kun ne kuuntelee kasettia, ne sanoo ”Te ootte sieltä... eikö teillä nyt olisi menekkiä siellä ennenkuin tuutte tänne...” Pohjalaiset bändit ovat olleet aikanaan hyviä, nykyään on vähä hataralla pohjalla. Kaikki tekee vain ’’kun muutkin...”, että pääsis ’’piiriin”. On toki ollut hyviäkin juttuja Geisha... ne on yleensä ollut punkkiin päin. Oon aina pitänyt näistä vaihtoehtojutuista. Meidän pohjalaisten, etenkin KEMUn ja yhtyeiden pitäis pitää enemmän yhteyttä ja tehdä tehoiskuja eteläänpäin, sekä informaatio, että konkreettisella tasolla useamman bändin voimalla.

Vinyylistä viisaammaksi
Olette saaneet mahdollisuuden tehdä KEMUn kustantamana singlen Velvet Pain /Still, Still, Still. Olette tuottaneet sen itse. Mitä odotatte singleltä?
Juha: Arvostamme lähinnä maanläheistä ’’suoraan pöytään” -soittotapaa. Eli ääni, joka studiossa kaiuttimien kautta ulostuu, pyrkii olemaan tuotannollisesti jo mahdollisimman valmiiksi ajateltu. Mistään perusteellisesta soundimuokkauksesta ei meidän musiikissamme ole kysymys. Singleltä emme sillä tavalla odota mitään, että se on tehty ja tietää mitä se on. Odotamme vain miten ihmiset ottavat sen vastaan.

Miten toivotte ihmisten ottavan sen vastaan?
Juha: Rahan kanssa.
Juhani: Mielenkiinnolla.
Hannu: Ja kriittisesti, että saa jotain palautetta.

Jos sinkku kolahtaa kansaan mielettömällä sukseella, millaisia satsauksia olette valmiit tekemään?
Juha: Satsaus tulis koskemaan lähinnä käytännön tasoja. Muutenhan homma on hoidossa. Tehdään uutta musiikkia ja posotetaan eteenpäin.

Teksti: Latvis/Botnia Beat, Kauhajoen Kantakrouvi 9.10.1987