Hänen leipänsä

Alkuperäiskokoonpano:
Jukka Lähdesmäki (urut), Jorma Hietamäki (laulu, kitara), Juhani Syrjälä (rummut), Antti Vuorela (kitara), Pauli Luomahaara (kitara), Markku Laurila (basso)

Nykykokoonpano (jo kymmenes versio)
Jorma Hietamäki (laulu), Markku Laurila (basso), Jukka "Jukelintähti" Laurila (rummut vuodesta 1988), Jukka "Heikki" Viitasaari (kitara vuodesta 1990), FL Markku Viitasaari (kosketinsoittimet vuodesta 2013)

Kuortaneen rokkihistorian sitkeähenkisin bändi, perinnerockyhtye Hänen Leipänsä on yltänyt jo lähes keski-ikään. Sunnuntaina 17.3.1974 perustettu yhtye toimi aktiivisesti vuoteen 1976, leivän mutustelu loppui silloin mm. armeijamenoihin ja muuttuneisiin musiikkimakuihin.

-Bändin nimen ensimmäinen ilmiasu oli Jorma Hietamäen keksimä ”Hänen Punainen Valkosoluja Sisältävä Leipänsä”. Nimi lyheni pian nykyiseen muotoonsa. Huomionarvoista oli kuitenkin nimen kirjoitusasu, jossa hänen kirjoitettiin pienellä ja Leipänsä isolla alkukirjaimella, koska jotkut luulivat HL:ää gospelyhtyeeksi, kertoi HL-patteristi Juhani "Junnu" Syrjälä.

Jopi Hietamäki muistelee:
-Koko soittotouhu alkoi keväällä 1971 Yhteiskoulun ilsuissa, jossa Hänen Leipänsä edeltäjä Tasavallan Pääministeri soitti konserttikeikan. Luokanvalvoja Irja Yli- Hallila eli Illi närkästyi, kun poikien ohjelmistossa oli mm. silloinen hittikappale, Rolf Bergström & Pyhimyksetyhtyeen Pornojenkka, jonka yhtyeen pojat soittivat softimalla otsikolla Porskis. Tuo ensimmäinen esiintyminen soi perjantaina 14.5.1971. Hänen Leipänsä eräänlainen läpimurto oli Ähtärissä vuoden 1974 maaliskuussa järjestetyt Vaasan Läänin itäisen alueen bändikisat, josta yhtye otti hopeaa ähtäriläisen Alavilla Mailla Hallanvaara-yhtyeen vanavedessä.

-Kun yhtye vakuutti keväällä 1974 soittokamansa kuortanelaisessa paikallisvakuutuksessa, niin bassokitara Aria oli vakuutuspapereissa saanut nimen "Mollo", Hayman-kitaravahvistin "Hagman" ja Cry Baby -wah-wah-pedaalista oli tullut "Evy Baby". Yhtyeen sisäisessä jargonissa nimet ovat yhä käytössä, kertoili Jorkki. Myöhemmät Ampeg-, Fender- ja Marshallvahvistimet olivat jo ammattilaistasia, kuten myös Gibson Les Paul -kitarat.

Yhtyeen 1970-luvun saavutuksiin kuuluu mm. kaksi Remu & Hurriganesin lämmittelykeikkaa syksyltä 1974, kun Ganes oli nousemassa klassisen Roadrunner-LP:sä (ja valmiiksiäänitetyn kasetin) ansiosta epäjumalan statukseen.

-Remu kysyi minulta, että "Millaiset ämyrit noissa on?" viitaten Kustom Kasino -laulukamoihimme. En osannut sanoa kuin "joo", koska en tiennyt ämyrin tarkoittavan kaiutinta. Olisi pitänyt vastata notta "kovaääniset kovaääniset", hekottelee (melekeen) jok'ikisellä HLkeikalla bassotellut Markku Laurila nykyään.

Kokoonpano vakiintui kvartetiksi: Jorma Hietamäki (laulu, kitara), Pauli Luomahaara (kitara), Markku Laurila (basso) ja Juhani Syrjälä (rummut).

Yhtye sinnitteli triona vuoteen 1976 Syrjälän keskityttyä kitaraan ja progressiiviseen rockiin perustamassaan Fogg-yhtyeessä. Pauli Luomahaara siirtyi rumpaliksi ja muisteli 2015 mahdollisuutta suureen rock´n roll -huijaukseen vuonna 1976:

-Matthews hajosi. Mehän oltais saatu kaikki niiden loput keikat, mutta soitettiin vaan yksi Kokkolassa. Ja bassarissakin luki MATTHEWS...Ja valehdellakkin piti nii pirusti, kun kyselivät että miten nuan nuaret miähet jaksaa Tampereelta asti tänne ajella?

Seuraavaa leivänheittoa saatiin odottaa vuoteen 1989. Sillävälin yhtyeestä Juhani Syrjälä nousi musiikkitaivaalle Pipo- ja Cinema -yhtyeidensä levyjen kautta sähkökitaransoiton opettajaksi Jyväskylän ammattiopistoon. Hietamäki päätyi Yle Radio Suomen musiikkipäälliköksi ja vieläpä Seinäjoen Tangomarkkinoiden tangotuomariksi. Jorkki tunnetaan myös Let´s Eppelinin laulusolistina ja radio-ohjelma Entisten nuorten sävellahjan innovaattorina. Yhtyeen iankaikkinen sielu ja Hietamäen kanssa ainoa nykyään lavalle nouseva alkuperäisjäsen on basisti Markku "Makkara" Laurila, jonka aloitteista ovat toteutuneet yhtyeen comebackit 1988-2013. Miehen CV:hen voi myös laittaa rockfestivaalipromoottorin vuosina 1993 ja -94 järjestettyjen Kuhinooren aikaisten Korv-Rockien ansiosta jotka elvyttivät Kuhina-Rock -perinnettä ja edelsivät TerwaPoppeja.

Nykykokoonpano [Jorma Hietamäki (laulu), Markku Laurila (basso), Jukka "Jukelintähti" Laurila (rummut vuodesta 1988), Jukka "Heikki" Viitasaari (kitara vuodesta 1990), FL Markku Viitasaari (kosketinsoittimet vuodesta 2013)] on Syrjälän kesällä 2014 laatiman historiikin mukaan jo kymmenes versio.

Musiikki on yhä 1970-luvun rockia sieltä tuhdimmasta päästä Purpleineen ja Heeppeineen, vuonna 1992 ilmestyneeltä kasetilta Moomma Hänen Leipänsä, tootta mitä ootta soitetaan aina Juha Aho-Pynttärin riemukas kotiseuturock Housubaari.

Jos joku rock-klassikko kuvaa hyvin Hänen Leipänsä perinnerockideologiaa, on se brittiläisen Bad Companyn Can´t Get Enough (Evvoi saara tarpehekseni…) vuodelta 1974. Biisi on pysynyt leipäkorissa kaikki nämä vuosikymmenet.

Mukana oli myös omaa tuotantoa, kuten Jytäkansan takkirokki ja triokauden jo progehtava Nature Poem.

Neljään vuosikymmeneen mahtuu parikin yli kymmenen vuoden keikkataukoa ja nykyiset keikkamarkkinatkin ovat totisesti supistuneet verrattuna esimerkiksi bändin 1990- luvun aktiivikauteen. Silloin moluutettiin mm. 1991 Ahvenlampirockissa, 1992 Nopola-Popissa ja säestettiin Marjorien rokkisettiä pariinkin otteeseen. Nyttemmin yleisöennätyksiä on hätyytelty läninnä Synnin Pesässä eli Nokiottassa, jonka rock-klubitoiminnan Hänen Leipänsä vihki käyttöön pe 15.2.1991 ravintoloitsija Reijo Hiltusen ideasta.

Millaisena yhtye näkee tulevaisuutensa?
-Alkaa olla sen verran ikää, että on pakko sanoa notta "vain taivas on rajana", toteaa välillä ruumisautoakin tyyräävä Markku Laurila, vain puolivakavissaan.

Miksi 1970-luvun rockia?
-Silloon tehtihi parahat piisit!

Teksti: Jukka Heikinpoika Viitasaari
Kuvat: HL-arkisto


Jukka Lähdesmäki (urut), Jorma Hietamäki (laulu, kitara), Juhani Syrjälä (rummut), Antti Vuorela (kitara), Pauli Luomahaara (kitara), Markku Laurila (basso)


Kuortaneen NS 1992, kuva: Timo Kuha


Makkara, Jukka Viitasaari, Marjorie, Jukelintähti, Jormarie