Pauli Hanhiniemen Perunateatteri

Mk. I (1994-99): Mika Hiironniemi (rummut), Pasi Hiidenniemi (kitara), Samuli Happo (basso), Pauli Hanhiniemi (laulu)

Mk. II (1999-2003): Mika Hiironniemi (rummut), Pasi Hiidenniemi (kitara), Samuli Happo (basso), Pauli Hanhiniemi (laulu), Tommi Laine (kitara)

Mk. III (2003-05) Juppo Paavola (rummut), Pasi Hiidenniemi (kitara), Samuli Happo (basso), Pauli Hanhiniemi (laulu)

Vuoden 1994 Provinssirockissa Kolmas Nainen ja kuortanelainen Stake soittivat yhtäaikaa - eri lavoilla. Vaan eipä soittanut enää vuonna 1995. Miksi - siitä kertoi enemmän Vinylmania 3/95, sekä Rockdata, jossa tämä juttu julkaistiin luvan kera 26. maaliskuuta 1995

Kertausharjoitukset treenikämpällä

Teksti: Asko Alanen

Pauli Hanhiniemi ei itsekään tunnu vielä tajuavan, kuinka selkeä ja persoonallinen näyttö Perunateatterin pelkistetty esikoislevy Vol. 1 kaikkiaan on. Alavuden treenikämpällä tallennetut laulut ovat Kolmannen Naisen väkevältä kehityskaarelta tuttua käyttödraamaa. Purevasti tulkitut tuntemukset ja visiot imevät alkuvoimaa tuoreesta taustabändistä. Tyylillisesti tekstit ja melodiat ovat jokseenkin järkähtämätöntä jatkoa suomalaisen rockin ruispeltoon raivatulle linjalle.

Perunateatteri-orkesteri syntyi viime elokuun alussa. Kolmannen naisen kiertuekumppanina näyttäytynyt Stake-yhtye etsi uutta vokalistia. Provinssirockissa eräänä aamuna yhdeksältä, psykoottisen yön jälkeen, Pauli ilmoitti basisti Samuli Hapolle, että Kolmas Nainen on hänen osaltaan loppu. Tapahtunutta päiviteltyään Samuli heitti, että "No tuutko bändiin" ja Pauli tokaisi "Selvä!". Pitihän muiltakin jätkiltä saada suostumus, joten käytiin kysymässä teltalla. "Hei jätkät, nyt löytyi laulaja." Rumpali Mika Hiironniemi tiedusteli unissaan: "Onko sillä mitään kokemusta?" Johon yhtä unelias kitaristi Pasi Hiidenniemi lisäsi: "Kyllä ainakin keikkakokemusta saisi olla." Näillä ehdoilla homma olikin selvä.

Samuli: Meillähän on ollut bändi Stake jo vuodesta 1987, mutta se ei soittanut näin yksinkertaista musiikkia, vaan sellaista proge-hevimeininkiä. Yksinkertaisen soittamisen saloja ei oltukaan opittu ennen Paulin työpanosta. Ja se on aivan yhtä vaikeata, kun se pitää saada toimimaan mehukkaasti. Nyt Stake on jo hiipunut pois. Toinen kitaristi lähti pois. Staken musa rakentui 2 kitaralle, eikä siitä enää jatkettu, vaikka Pauli nyt opettelee soittamaan toista kitaraa.

Pauli: Enkä mä sitä bändiä kaapannut. Oli yksi laulaja ennen muakin yrittämässä. Mä tiesin Staken hyväksi bändiksi, koska se oli Kolmannen Naisen lämppärinä pitkin Pohjanmaan tanssilavoja. Vuonna 1992 Tavastialla mä katoin niitä oikein tarkkaan ja tykkäsin jo silloin.

Näähän on mua liki 10 vuotta nuorempia jätkiä, ja mua huvittaa kun niissä on sellaista intoa kuin hitsarissa, joka ekat kolme viikkoa yrittää näyttää kaiken minkä se osaa. Vanhemmat ammattilaiset tekee hommansa tyynesti omaa tahtiaan. Minusta sitä draivia saisi olla, sillä se on homman käyttövoima. Kumma viehe kerääntyä kasaan ja soittaa musiikkia. Hyvä muistikuva oli treeneissä, kun oli hirveä kesäkuuma vallinnut jo monta päivää. Sitten kun tuli sade, nää jätkät heittää soittimet pois ja ryntää ulos riehumaan.

Samuli: No siitä oli sovittu sillä lailla, kun sitä kuumuutta oli kestänyt tosi pitkään. Siinä soittamisessa oli ensin pää pyörällä, kun aikaisempi musa oli sellaista "suoritusmusiikkia", joka vasta parin viime vuoden aikana oli alkanut seestyä. Ja Paulilla on nimenomaan hyvää näkemystä biisien yksinkertaisuudesta. Selvimmät muutokset tuli siinä, että Pasi joutui soittamaan yksin kitarat. Mun on autuasta soittaa vaan bassoa, kun ei tarvitse enää laulaa kuin taustoja vaan. Kovin hirveesti ei jäänyt Staken meiningistä jäljelle.

Pauli: Mun piti yrittää soittaa toista kitaraa ja kyllä mä aion keikoilla soittaakin. Jotenkin ei vaan kantti kestänyt hoitaa kylmäpäisesti tuota trash-soundia levylle. Se on paljon siitä kiinni, että mä maltan olla pilaamatta tätä juttua. Keskittyä laulamiseen. Ihme juttu, kun pelkkä kitaran pitely tekee äänen muodostamisesta ihan erilaista, vaikka mullakin on siinä ihan keveä Tele. Marstio kertoi, että hän pystyy laulaessaan soittamaan kitaraa ja rumpuja mutta ei bassoa. Luonne on niin erilainen, vaativampi kuin komppikitarassa.

Samuli: Nimi Perunateatteri tuli Ratinan Shellillä. kun odoteltiin perunamuusia.

Pauli: Meillä oli ehdolla nimeksi "Hilpeät hölmöt" mutta se kuulosti jotenkin keskeneräiseltä. Perunateatterissa on sellaista alusta aloittamisen henkeä, vähän samaa kuin jossain rippikoulussa, jossa joutuu kanssa kuorimaan perunoita. Ensimmäisissä treeneissä olin ihan yhtä pihalla kuin 15-vuotiaana edellisen kerran aloittaessa. Tuntui samalta kuin rippikoulussa, kun yritti veistellä kundien kanssa vitsiä ja tulla tutuksi. Biisi Pidetään sadetta tuli silti jo toisissa treeneissä. Pasilla oli boogie-tyyppinen kuvio, johon mä halusin enemmän huutsi-kuutsia... Silloin mä tajusin, että tästä muotoutuu bändi.

Kolmannen Naisen pitkä varjo

Suomen mitassa suunnilleen mäkihyppääjien, salihousujen tai lounaspizzojen veroista suosiota nauttinut Kolmas Nainen ei noin vain haihdu Paulin mielestä. Uusien laulujen tunnelmat ja tekstit heijastelevat 15-vuotisen kumppanuuden päättymisen tuskaa. Tosin tuntemusten purkaminen paperille ja levylle osoittaa Paulin päässeen monesta kohtaa pahimman yli. Pätevät ja auliisti mukautuvat muusikot ovat juonessa mukana, eikä tulkinnoissa repäistä keinotekoista kaulaa vanhaan soittokuntaan. Vanhat fanit lienevät samaa mieltä.

Pauli: Levyssä on paljon Kolmannen Naisen soundia, koska en halunnut tehdä mitään Sielun Veljet -tyyppistä irtivetoa. Onhan siinä samat kamat ja sama miksaaja. Ei mulla ole tarvetta tehdä siihen musiikkiin pesäeroa. Mä arvostan niitä vitusti soittoporukkana.

Mutta Kolmas Nainen oli jo oikeastaan yritys, jossa minä heiluin myyntipäällikön asemassa ja huolehdin että joka jätkällä olis hyvä elintaso. Nyt en huolehdi, onko noi jätkät persaukisia. Pääsen itse vähemmällä. Ei tarvitse lähteä joulupäivänä Ouluun pistokeikalle. Voi hoitaa vain mukavalta tuntuvat keikat.

Uudet sanoitukset on rehellisiä. Mä ajattelin, että vittuako minä teeskentelemään. Jos mä kärsin, mä kärsin. Ei ollut mitenkään yksinkertainen asia luopua 15-vuotisesta kimpasta, kaiken syyllisyyden kanssa. Mä olen käynyt tässä mullistuksessa eri vaiheet masennuksesta agressiivisempaan angstiin. Nyt kaduttaa lähinnä, että tuli annettua Soundiin haastattelu, jonka jälkeen oli aika paska fiilis. Eihän se ero muillekaan ollut mikään tunteeton asia.

Mutta ne jätkät ei ole koskaan halunneet puhua julkisesti, ei ne oo tehny tekstejä, eikä ne ole henkilöinä olleet niin avoinna. Ja ne tekee ihan oikein, sillä se on vittumainen sauma hankkiutua eikä siitä ole paluuta. Jos mä olisin hyvä soittamaan, ei munkaan tarvitsisi puhua.

Saahan tästä esillä olosta myös paljon tyydytystä. Saa kommunikoida ja saa tyydyttävääkin palautetta. En mä osaa kuvitella, että osaisin vaieta ja erakoitua niin kauan kun sana kulkee. Jotkut asiat eivät lähde muuten mielestä, ellei niitä laita paperille ja levylle.

Puhtaalta pöydältä

Pauli Hanhiniemelle Perunateatteri on enemmän yhtye kuin soolokokeilu. Tärkeintä on nykäistä jutut vapaammin hatusta kuin aiemmin. Lähteä liikkeelle ilman ennakko-odotuksia ja katsoa, mihin meininki vie. Oma soitto- ja äänitysviritys korvasi kalliit studioajat, joiden vaatimat aikataulut ja budjetit ovat olleet oma hermoilunaiheensa.

Parhaimmillaan 28 päivän kämppästudioputken vetänyt Pauli oli enemmän läsnä levynteossa kuin koskaan aikaisemmin. Pitkällä rupeamalla etsittiin luontevia, yksinkertaisia ratkaisuja, eikä vaivattu päätä säkenöivien sävelradiosoundien luomisella. Oli kunnianhimoa tehdä itse, eikä hakeutua tuottajan hoteisiin. Lopputuloksena on kuiva ja kooltaan pieni, mutta kuuntelun kannalta erinomaisen kirkas ja painokas soundikuva.

Pauli: Mä en koe olevani sooloartistiksi sopiva jätkä. Moni asia olisi toisin, jos tämä olisi studioammattilaisten kanssa tehty soololevy, mutta nytkin on riittävän taitavat jätkät mukana. Bändin läsnäolo tuntuu. Soitto ei ole yksi-ilmeistä, mutta kädenjälki näkyy. Mun ura on siinä vaiheessa, että uskalsin olla sellainen pikku-Stalin joka saa tehdä ihan omasta hatusta. Jos bändille ei olisi käynyt, olisi syntynyt soololevy, jossa kundit on muusikoina mukana. Tämä on bändilevy. Diili on kaikkien nimissä ja jakopolitiikka on tasan.

Voi olla, että jonkun muun bändin ekalevynä tämä ei olisi mennyt läpi, mutta toisaalta ihmiset voi ymmärtää mitä sillä haetaan. Noi jätkät taitaa panostaa suhteessa enemmän, mutta mä otan rennommin enkä huolehdi yleisön tavoittelusta, että "meneeks tää läpi". Mä luulen, että me jatketaan tästä samalla filosofialla.

VOl. 1 on tehty vanhassa puutalossa… soitto alakerrassa, tarkkailu yläkerrassa. 16-raitainen Fostex. Kolmannella naisella on PA-laitteisto, jossa mulla ja miksaajalla on osuudet. Levyllä on ne biisit, jotka on tehty valmiiksi elokuulta lähtien. Puolentekoista materiaalia on myös paljon olemassa, vaikka vanhaa Stake-materiaalia ei työstettykään. Alunperin olis tehty vielä vanhanaikaisemmalta kuulostava soundi, suttuisempi tumppusoundi, mutta ei siitä jaksettu pitää kiinni, joten tosta tuli sittenkin aiottua selkeämpi.

Keikalle saadaan sellainen tunnin setti. Mukana on kaksi lainaa: Kolmannen Naisen Maanantai reteämpänä versiona sekä Suzie Q, joka on hauska perusbiisi. CCR:n versioon on ajan henki vaikuttanut ja meitä naurattaa se kvasipsykedelia, mutta silti siinäkin on palattu ihan perusarvoihin.

Keikalle on edustajamme Karvisen mukaan kyselty kovastikin. Maaliskuulle on myyty kahden viikon ja kahdeksan keikan putki. Jätkät tekis enemmänkin, mutta kun meille syntyy muksu huhtikuussa. Nyt on elämäni pisin keikkatauko takana ja onhan se tavallaan elämysköyhää, mutta toisenlaisia asioita on tullut tilalle. Asiat näyttää erilaisilta, huomaan asioita joita ei aiemmin ole pannut merkille.

Bändin keikka- ja levysetti ovat täysin eri asia. Lavalla toimitaan paljon tunnelman mukaan. Hittipotentiaalin kyttääminen on vittumainen puoli. Radiosoitto tuo tuttuusaspektit, eikä levyä ole kenenkään varaa tehdä sillälailla taiteen pohjalta, ettei edes yritä saada kuulijoita. Nyt kun mä lähden puhtaalta pöydältä, pelkään vähän, että pettymyksiä tulee. Mutta toisaalta on epäreilua vanhoja soittokavereita kohtaan soittaa Kolmannen Naisen vanhoja hittejä. Se olisi moraalisesti tosi perseestä.

Yleisöä on monenlaista. Osa on tässä ja nyt -porukkaa, jotka haluaa kuulla jotkut nimenomaiset biisit. Osa ottaa vastaa sen mitä tulee ja on mukana siinä tunnelmassa, joka syntyy. Kummankin porukan kanssa pitäisi osata tulla toimeen. Ei se koskaan riitä, että bändi vaan tulee ja heittää mitä huvittaa. Kyllä yleisöllä on oikeus kuulla tietyt biisit, koska he ovat tietyin odotuksin ostaneet lipun ja lupaus on lunastettava.

Musiikin suomennos

Rockjournalismin pirullista peruskysymystä "kumpi tulee ensin: sanat vai sävel" ei tarvitse Paulille esittää. Kun keskustelu kääntyy lauluihin, selviää Hanhiniemen malli varsin nopeasti. Hänelle musiikki ja siihen liitetyt ajatukset ovat kiinteästi toisiinsa iskostuvia elementtejä. Mielikuvat ja niiden painotukset syntyvät biisinpätkistä ja riffeistä. Omat tuntemukset ovat vahvimmin pinnalla, mutta ohimennen ympärillä todistetut erikoiset elämäntilanteet voivat heijastua hyvinkin vahvasti laulunaiheisiin.

Pauli: Jos mä kirjoittaisin kirjoja, ne ei kyllä takuulla olisi perinteistä proosaa, jossa tarina kertoo asian. Mä säheltäisin enemmän. Mun on helpompi laittaa ajatukseni lyhyempään muotoon ja jättää asioita terveesti auki.

Monet mielikuvat syntyvät siitä, mitä musiikissa tapahtuu. Teksti tavallaan "suomentaa" sitä musiikkia. Esimerkiksi Alaspäin syntyi siitä. kun Pasi sääti vahvaria ja mä rämpytin jotain. Samuli tarttui siitä yhteen kuvioon. Mulle oli pian selvä, mistä se laulu kertoo ja se valmistui siinä 15 minuutissa. Biisinpätkä laukaisi asian. Teksti ja musiikki on niin saatanasti naimisissa.

Mun kesä meni tuolla mun rakennuksella. Se oli sairasta työntekoa. Heti aamusta töihin ja painettiin niin paljon kuin pystyttiin pitkälle iltaan. Jos olisin ollut järjissäni, en olisi ryhtynyt moiseen. Joskus kun käveli kaupungilla ja peilaili itseään, tuli tosiaan sellainen tunne, että toi jätkä ei ole enää järjissään. Alaspäin kertoo tästä tunteesta. Tosin siinä mainittu pullojen kilinä on romantisoitua, sillä alkoholiongelmaa mulla ei ole. Tämä on päinvastoin ollut koko aikuisiän selvin kausi.

Olen tehnyt sellaisiakin biisejä, joissa on muustakin kyse kuin normaalista elämänmenosta. Kyllä niistä yleensäkin tehdään jotain erilaista elämystä ja tiettyä pesäeroa tavalliseen. Parhaimmillaan biisit on jotain paljon enemmän kuin osiensa summa.

Laulaessa teksti muuttuu pakostakin jonkinlaiseksi mantraksi tai vokaali-joiuksi, jossa joka sana ei aina tunnu merkitsevältä. Vaikka tarinaa tulee seurattua, niissä lauluissa on kuitenkin niin eri paikat ja eri ajat kuin niitä esitettäessä.

Kun Sakari teki Kolmannen Naisen keikkasetit, se ei aina ajatellut, miten ne tekstit siirtyi tunnelmasta toiseen. Seesteinen ja raivokas saattoi vaihdella niin rajusti, että piti olla aika akrobaatti, että pystyi psyykkaamaan itsensä lähtemään kunnolla joka biisiin. Kun jo raivonkin sävyjä on positiivista purkautumista ja negatiivisen negatiivista. Kyseessä ei ole pelkkä tempo, vaan se mitä niillä lauluilla haetaan. Onko se hilpeää "jes"-meininkiä vai ollaanko valmiita suunnilleen sekoamaan lopullisesti ja jättämään kaikki muiden harteille. Kun tunnista toiseen soittaa, pitää miettiä sitä biisijärjestystä.

Tietyt biisit nousi suosiosta esiin, kuten Tästä asti aikaa tai Äiti pojasta pappia toivoi. Niitä yleisö saattoi vaatia kuultavaksi täysin absurdeissakin vaiheissa keikkaa. Ei ole ihme, että Pappia-biisistä tuli kestosuosikki. Jotkut taiteellisemmat jutut, jotka eivät saaneet vastakaikua ovat olleet vastaavasti negatiivisia yllätyksiä.

Biisiaineksen optimointi

Vaikka laulunteon tekniikasta kuinka puhuisi, pohjimmaisena voimana säilyy aina Paulin laulutulkintojen suorasanaisesti puhutteleva voima sekä pettämätön rock-melodinen artikulaatio. Jo kaukaisesta ensivaikutelmasta lähtien tämä laulaja on tuntunut vaistoavan harvinaisen hyvin, miten sanat luontevimmin loksahtavat paikoilleen säkeisiin ja säveliin. Tämä taito on kohottanut Hanhiniemen laulut tyylillisesti rockin normaalien pintakliseisten suosikki-iskelmien yläpuolelle. Hänen ei ole koskaan tarvinnut verhota juttujaan sulousoundeihin tai pop-melodisiin standardikuvioihin. Sävelkudos on usein jäyhänp uoleista, väliin jopa perin yksitoikkoista, mutta laulutulkinnan vahvuus on aina kiistämätön.

Pauli: Suurta enemmistöä ei kannata lähteä kosiskelemaan, mutta Perunateatterin Kaikille joskus käy niin on biisi, jonka hittipotentiaalia olisi voinut miettiä pitempään. Olisiko pitänyt laittaa jotain vetävämpää bassokulkua tai jotain. Se on tarkoituksella nytkin vähän kevyempi aloitusraita, joka tavallaan kuitataan seuraavan eli Alaspäin -biisin voimalla.

Levyn biisit ovat kutakuinkin optimissaan. Niissä on onnistuttu käyttämään hyväksi se aines mitä niissä on eli ne toimii niin kuin pitääkin. Vois olla niinkin rockabillynä. Onnesta alas eroaa cd-singlen italowestern-versiosta ja on nyt paremmin kohdallaan. Kadonneeseen maailmaan - siinä olisi aineksia musikaalisempaankin. Aina vaan perustuu Markku Kaskelan runoon...

Samuli: Siinä on mukava meininki, sellainen läppähaalaribasso.

Pauli: Pidetään sadetta ei voisi olla sen kummempi. En sano enempää tökkii jostain syystä treenikämpillä, mutta ei levyllä. Lopputulos on voittopuolisesti tyydyttävä. Voi vihaa on levyn arin biisi. Ainoa tosi henkilökohtainen. Tämän levyn taidebiisi. Levyllä on biisipareja, jotka valottaa samoja asioita eri asenteella.

Gimmat ei kyytiä saaneet perustuu yhteen yöhön, kun en saanut nukuttua ja lähdin kävelemään kaupungille. 4-5 aikaan Tampere oli ihan hiljainen. Mikään ei liikkunut, mutta oli ihan valoisaa. Hämeensillalla keskellä tietä tuli vastaan kaksi gimmaa, jotka oli ollu jossain bileissä tai kapakasta lähdettyä viritys oli mennyt poskelleen. Ne meni siinä sillä mielellä, että ei kyllä myönnetä, että olis menny huonosti. Mä en halunnu kuulla niiden selityksiä.

AA: Näistä muille viime aikoina tehdyistä sanoituksista...

Pauli: Marstio antoi ideoida täysin vapaasti. Se vain antoi listan, mitä asioita ei kannata käsitellä. Petanderin demoja mä sanoitin englantilaisten mallisanoitusten pohjalta. Niistä löytyy aina jotain avainsanoja, joiden pohjalta voi alkaa muokata omaa versiotaan. Tahdotko mut tosiaan -laulussa oli mainittu "morning rain", josta mä sain "aamuteen". Se on luonteeltaan aivan erilaista kuin omien laulujen teko.

Muiden biisejä on uran aikana tullut laulettua kai vaan kahta. Ne on Se-yhtyeen Maria, Maria ("Helvetin hieno ja liian vähän muistettu kulttihitti", toim. huom.) sekä Baddingin Ja rokki soi.

Samuli: Stake soitti Black Sabbathin koko tuotantoa ja Hendrixiä.

Pauli: Kerran me kyllä esitettiin AC/DC:n Highway to Hell Alivaltiosihteerin Tampereelle -sanoituksena, kun Frangen sattui olemaan katsomossa. Se oli sellainen sinnepäin-versio, mutta aika rautaa.

(Taustaa: Kolmannella Naisella ja Alkkareilla oli jatkuvaa keskinäistä jekkua. Pasi Heikura kertoi toimittajalle toisen tapauksen, kun bändit soittivat samana iltana mahdollisimman kaukana toisistaan. Solmioryhmä oli kuitenkin järjestänyt Kolmannen Naisen keikalle bulvaanin, joka sovitulla hetkellä keskellä settiä toimitti suunnilleen seuraavansisältöisen kirjallisen viestin "KOMPPI SLEEPAA! terveisin Alivaltiosihteeri")

Keräilijät ahoi!

Pauli Hanhiniemen ensimmäinen irtiotto tapahtui jo vuonna 1992 soolosingellä Tanssiva Mao -pseudocombon seurassa. Levyllä oli myös Aina vain -biisistä varhaisempi versio.

Pauli: Väitän, että siinä on semmoinen biisi, jonka originaaliversiossa "jätkä ei osaa soittaa"-ilmiö on selkeimmillään. Biisi ei oikein hahmotu, mutta se onnistuu! Kyllähän Pasi koitti tätä levyä varten sitä mun riffiä, mutta se ei ole tarpeeksi huono soittaja, jotta se olis onnistunut. Siinä on joku taika.

Sonet otti singlestä jonkun 200 kappaleen painoksen. RAY kelpuutti sen automaatteihin ja mäkin löysin sen Toholammin jukeboksista, kuuntelin ja naureskelin. Se oli 8-raitatekniikkaa. Se oli lähtökohta siihen, mihin mä uskoin Perunateatterin ajautuvan. Mutta tästä levystä tulikin ns. parempi. Kunhan opin soittamaan kitaraa, niitä sävyjä tulee sitten vieläkin enemmän.