Zelezny

Arkistoartikkeli, Botnia Beat 6/1989

Yhden miehen, kahden mielen

Zelezny

Joskus syyskuussa 1988. Juha Jokisen ääni: ’’Tapio Korjuksen viimeinen heitto. Keskittyminen, vauhtiin ... raju karjaisu siivittää keihään menoa ja se lentääkin pitkälle ... se on kultamitaliheitto, KULTAMITALIHEITTO!!! ... Tapsa Korjus teki sen mitä me salaa häneltä toivottiin!!!”

Ei sen noin pitänyt mennä vaan näin. Juha Jokisen epäuskoisen yllättynyt ääni: ’’Mitä! Kenttäkuulutus ilmoittaa olympiakomitean päättäneen KGB:n painostuksesta, että tsekkoslovakian keihäsylpeys Jan Zelezny saa heittää vielä yhden ylimääräisen heiton! Zelezny riisuu Skoda-verkkareitaan. Vetoketju on juuttunut kiinni, mutta hänen onnistuu pujotella itsensä ulos vasemmasta lahkeesta. Zelezny astelee vauhtiradan päähän ... lähtee heti juoksuun ... raju pieru siivittää keihään menoa ja se lentääkin korkealle ... sehän perkele lentää tänne ... aaaaargh!!!!”. Keihäs lävistää Juha Jokisen, joka kuitenkin loppuun saakka säilyttää tummanruskean värinsä. Lapua hiljenee, paikallisen urheiluseuran johtaja repii juuri kirjoittamansa shekin, tonttikaavailut puretaan, joku repii perseensä, joku heittää TV:n ikkunasta ja hakkaa vaimonsa. Juuri nostetut uljaat Suomen liput pudotetaan puolitankoon. Simpsiön TV-masto kallistuu, muttei kaadu. Vesi Lapuanjoessa nousee 18,2 cm yli tulvarajan. Deva nousee kaupunginhallituksessa valtaan ja Siwasta loppuu oluenmyynti. Vain kaksi lapualaista uhkuu tyytyväisyyttä Tapio Korjus ja ZELEZNY -orkesteri.

Zelezny, mutta ei Jan Zelezny syntyi -79. Zelezny on yhden miehen, mutta kahden mielen orkesteri. Zelezny ei pidä itseään taiteilijana, ainoastaan ihmisenä, joka purkaa energiaansa musiikkiin aivan kuten joku keräilee postimerkkejä tai sukupuolitauteja. Zelezny on oppinut kovien rockjätkien kieltä, mitä he käyttävät jo täälläkin. Kuunnelkaapas: ”päk-lain”, ’’päksteits”, ’’lauteet”, ’’skitsa eikun skitta”, ’’ööverraiver" ja tietenkin ’’oolrait” ja ”ts-vägä-tsveskvensseri ’ ’.

Ei Zelezny jazzia vihaa, ei suinkaan. Se vain on hänestä kamalaa. Kamalinta hänestä ovat kuitenkin ne ihmiset, jotka muka tykkäävät jazzista. Jotka menevät Porin jazzeihin ja diggaavat siellä niin perkeleesti, että melkein tekevät mosh-hyppyjä lavalta. Jotka kotiin tullessaan laittavat Juhamatin uusimman lp:n soimaan. Jotka istuvat huokaisten ja hierovat juhlilla kipeytyneitä niskojaan. Samanlainen ilmiö on ollut huomattavissa myös suomi-rockin parissakin esim. Eppujen ja J. Karjalaisen kohdalla, kehaisee Zelezny. Zelezny laulaa. Mutta koska hän on henki, niin hänen äänensä tallentaminen on teknisesti vaikeaa.

TUOTANTOKONE
Käytännössä Zelezny tulee kuuluviin siten, että: ’’Ensin täytyy tietenkin vääntää jonkinlainen biisi, joka yleensä on ihan tavallista suomi-rockia. Sitten esiin kaivetaan halpa rumpukone ja rumpukoneen sisällä olevalle pienelle miehelle annetaan nuhatippoja ja WC-paperia. Tämä pieni kaljupäinen mies on nimeltään Jouko Turkka, ja hän kirnuaa räkää, ellei ensin tee edellä mainittuja toimenpiteitä. Muutenhan kirnuaminen kuuluisi biisin hiljaisissa kohdissa. Virta on syytä muistaa katkaista välittömästi käytön jälkeen, koska Turkalla on taipumus karata ja maalata seinät paskalla. Sitten vain tahteja ja rytmejä järjestykseen ja yleensä yksi tahti jää pois, koska Turkka haluaa olla erilainen. Koko kolina nauhuriin ja siihen kitarat päälle. Kitara on erikoisvireessä, koska se on sitä jazzia”, kertoo yhden miehen orkesteri työtavoistaan.

Zeleznylle jazz taitaa olla niiden henkilöiden musiikkia, jotka eivät osaa virittää kitaraansa tai jotka eivät koskaan oppineet ottamaan perussointuja. Zeleznyn mielestä myös jazz-rumpaleilla tuntuu olevan keskinäinen kilpailu siitä kuka saa peliinsä ensimmäiseksi halki. (’’Mutta eivät he sellaisella tihuttamisella mitään rikki saa, varsinkaan niin ohuilla kapuloilla tai niillä kermavaahtovispilöillä”). Jazz-rumpaleiden yleinen kuolinsyy onkin tenniskyynärpää, hymyilee orkesteri.

KIINTIÖ TÄYNNÄ Kun Zelezny-tekele on valmis se kiusaa Vuorisen Ristoa ja levy-yhtiöitä. Aina on kylläkin käynyt niin, että levy-yhtiöt palauttavat ystävällisesti Zeleznyn nauhan, johon voi äänittää vaikka Katri-Helenaa. Yleensä mukana seuraa kirje, jossa valitellaan kiintiön olevan täynnä. Miksi se on aina Zelezny, joka on kiintiön ulkopuolinen? Voisivat pitää Zeleznylle paikkaa. Lapsenakin Zeleznyn piti aina ottaa naapurin poikakin leikkimään, vaikka se oli yksi kusipää. Zelezny haluaa tehdä levyn ja saada siitä sitten kultalevyn. Ei ole oikein, että aina sama artisti saa (enemmän kuin yhden) kultalevyn. Muuten ... Zeleznyllä on yksi paha harha. Hän kuvittelee olevansa uudesti syntynyt Adolf Hitler. Hänellä on huimia suunnitelmia uudesta keskitysleiri- ja rangaistussiirtola rganisaatiosta yhdessä Itikan kanssa. Leireillä olisi uusi Auschwitz-mikroaaltouuneja ja kanta-asiakkaiksi hän on uumoillut seuraavia henkilöitä: Mikko Alatalo, Jorma Uotinen, Tina Turner, Voitto Ahonen ja kaikki amerikkalaisten elokuvien steppaajat. Jotta kärsimys olisi täydellinen, niin kokopäiväiseksi viihdyttäjäksi pestattaisiin Kikka.

Teksti: Veli-Matti Karhu