Doublecross

Kimi (basso), Kristian (rummut, lyömäsoittimet), Lobo (kitara), Ralf (kitara), Peifen (laulu)

Arkistoartikkeli, Botnia Beat 6/1989

Pikaisen kuulohavainnon ja yhtyeen nimen perusteella Doublecrossin moni varmasti luokittelee puhdasveriseksi heavy ryhmäksi, mutta kun jaksaa perehtyä asiaan vähän tarkemmin niin huomaa, että vaikutteita on otettu varsin erilaisista musiikkityyleistä. Doublecross tulee Pietarsaaresta. Nykyisellä kokoonpanolla on takanaan yksi vuosi ja kolme keikkaa.

SALLITUT LISÄAINEET
Käsittääkseni vanhempia heavy on vaikuttanut musiikkiinne enemmän kun esim. speedmetal. Mitä mieltä tästä itse olette? Voisitteko mainita joitain nimiä jotka ovat vaikuttaneet teksteihinne.
- Kyllä vanhempi heavy on merkinnyt paljon, mutta toisaalta kaikki mitä me kuullaan ja nähdään vaikuttaa. Me kuunnellaan paljon erilaista musiikkia, kuten jazzia ja afrikkalaista ja tietysti Hendrixia ja Creamia. Me pidetään rytmeistä ja erilaisten lyömäsoitinten osuus tulee lisääntymään. Sanoituspuolella Frank Zappa on merkittävä. Tekstissä on paljon huumoria, mutta joskus pitää olla vakavakin.

KUKKO TASKUSSA
Vaikka Doublecross on yhtyeenä melko nuori, on sen soittajilla takanaan jo vuosien kokemus mm. sellaisista yhtyeistä kuten Icarus ja Powerage. Jo ensimmäisellä keikallaan keväällä -89 yhtye tuntui valmiilta. Oma tyyli oli löytynyt. Soitto oli varmaa ja visuaalisuuteen oli satsattu.
- Meille visuaalisuus on tärkeää. Nykyään yleisö ei tule pelkästään kuuntelemaan musiikkia vaan ne haluaa myös nähdä jotain. On meillä ollut suunnitelmissa rakentaa kunnon show jonkun teeman ympärille niinkuin isot pojat maailmalla tekevät. Eihän Suomessa kukaan ole tehnyt sellaista, tai ei ainakaan tule ketään mieleen. Me halutaan lavalla näyttää se mitä me tunnetaan, eletään musiikin mukana.

Kuinka usein treenaatte?
- Opiskelu- ym. kiireiden vuoksi emme pysty harjoittelemaan kuin viikonloppuisin. Parhaimmillaan on soitettu parikymmentä tuntia yhtenä viikonloppuna.

ULOS YMPYRÖISTÄ
Tähänastiset kolme keikkaanne ovat kaikki olleet Pietarsaaressa, ensimmäinen Forten bändikilpailuissa, toinen Puisto-Rockissa ja kolmas Stonen lämppärinä. Minkälaisissa paikoissa Doublecross mieluiten soittaisi?
- Joku pimeä yökerho olisi hyvä. Ei paikalla ole niin väliä. Olisi kyllä hienoa päästä soittamaan Keski-Suomeen täysin suomenkieliselle yleisölle. Pietarsaaren seudulla näkyy Ruotsin vaikutus. Täällä digataan Bon Jovia ja Europea enemmän kuin raskaampaa. Lisäksi ruotsinkielisten musiikilliset ympyrät ovat kovin suppeat: Pietarsaari, Forsby ja Uusikaarlepyy. Täällä on tosi vaikeaa päästä läpi tällaisella musiikilla.

Vaikuttavatko yleisön reaktiot soittoon ja fiilikseenne?
-Tosi paljon. Yleisön määrä ei ole tärkein asia. On parempi soittaa hyvä keikka kolmellekymmenelle kuin huono viidellesadalle.

Oletteko harkinneet levyntekoa.
- Kun nyt tämä Forten studio valmistuisi. Sitten tehdään single, joka ilmestyy ehkä ensi keväänä.

KUUSI KIELTÄ HYVÄ
Kahdella ensimmäisellä keikallaan Doublecross soitti ainoastaan omia kappaleita (esim. Welcome To Nightmare ja Sick) joten kolmannella keikalla kuulut coverbiisit (Jimi Hendrix Experiencen Purple Haze, Creamin Sunshine Of Your Love, Deep Purplen Hush ja Sex Pistolsin Anarchy In The U.K. (!) hieman hämäsivät. Coverbiisien mukanaoloon pojat osaavat antaa kuitenkin hyvän selityksen:
- Me ollaan soitettu yhdessä kuitenkin vasta melko vähän aikaa ja halutaan oppia tuntemaan toistemme musiikillisia mieltymyksiä. Jokainen saa valita coverbiisejä. Jokainen saa myös tehdä biisejä ja esittää ideoita. Se pitää vielä lisätä, että me ollaan tosi ylpeitä meidän kitaristeista.

Ja syytä onkin. Doublecrossilla on todella maukas kitaristikaksikko. Lobon ja Ralfin erilaiset soittotyylit täydentävät toisiaan ja antavat musiikille väriä ja monipuolisuutta. Lobon musiikilliset juuret ovat syvällä Hendrixissä ja bluesissa kun taas Ralf on enemmän hardrock tyylinen kepittäjä. Eikä sovi unohtaa svengaavaa rytmiryhmää eikä voimakasäänistä laulajaa Peifeniä, joka on suorastaan häpeilemättömän ekstrovertti lavaesiintyjä kuten tämäntyylisen bändin keulakuvan tulee ollakin.

Teksti: Matti Tikka, Botnia Beat 6/1989