Mikko Kunnari

Vanha Vihainen Mies muistelee ja muistinsa tylsillä luistimilla luistelee...

Mikko Tapani Kunnari, syntynyt 16.9 1959 Seinäjoella Alahärmäläisista vanhemmista, isän työ VR:n konttorissa, takaisin muutto Alahärmään, jossa tuleva taiteilijamme eli varhaislapsuutensa 15 v. asti, jolloin muutto Evijärvelle 1975, lukio Evijärvellä, ylioppilas 1978 magna cum laude arvosanoin huolimatta 6:n keskiarvosta, jatkuva kapinointi ja opettajien haastaminen johti hallitsemattomaan konfrontaatioon, jossa opettajien kostonhimoinen vallankäyttö johti Mikko Kunnarin tarpeettoman kovaan nuijintaan ja uskonnonopettaja julisti minut kapinalliseksi, tosin syystä, Rebel with a cause, ja myös kapinalliseksi, jolla oli aivot, Rebel with a brain, ja kapinalliseksi, jolla oli myös sydän, Rebel with a heart, sydän, jonka Evijärven portot särkivät. Oli hienoa karistaa Evijärven pölyt jaloistaan... ja muuttaa takaisin Alahärmään. Olen asunut 6.11.1986 lähtien Hellsingissä, mutta härmäläisyys ei lähde miehestä, vaikka mies lähtee Härmästä. Moon Härmästä!!!

Musiikki tuli elämääni kuuntelun myötä, sittemmin tuli tarve tehdä sitä itse... Lähtölaukaus itsensä tyydyttämiseksi musiikin avulla oli Fugs, maailman ensimmäinen punkbändi! Kun kuuli heidän soittoaan Nothing nimisellä biisillä; sai luvan soittotaidoton ääliökin tehdä jotain, luoda niillä kyvyillä, joita oli sattunut isojaon jämälaarin pohjalle jäämään... Sain Aino-tätini vanhan seinäkoristekitaran lahjaksi. Hirvittävä venäläinen akustinen kitara, kielet niin korkealla, ettei oikein pystynyt soittamaan sitä. Sitten eräänä päivänä leikkiessäni Jimi Hendrixiä hakkasin sen tuusan nuuskaksi sängyn päätyyn. Mielenkiintoinen johdatus samaan kitaraan liittyen: Muuttaessani Kannelmäestä löytyi muuttolavalta täsmälleen samanlainen kitara poisheitettynä, korjasin luutun talteen tietenkin.... 

Jimi Hendrixin ja Jim Morrisonin High, Live and Dirty levy oli myös suuria vaikutteita. Jim Morrison lauloi: Fuck my favourite, fuck her in the asshole... mitähän tuokin tarkoittanee, mietti MikkoKoo... Aloin tehdä sanoituksia, vihko vihkon jälkeen täyttyi uskomattomimmalla skeidalla mitä tämän taivaan kannen alla on ikinä kuunaan konsaan tehty!

Murrosikäisen seksuaaliset perversiot psykedeelisinä potenssiin korotuksina, mahdottomimmat raiskausfantasiat, arkisen aherruksen kaikkinainen halveksunta, kaikkein eniten pilkkalaulujen tekeminen vittumaisimmista opettajista, eräs open pilkka päätyi Uusi Laulu -lehden kasettijulkaisulle Irene is hard to satisfy, saimme bändimme kappaleen julkaisun nimeksi. Irene oli eräs opettajistani, joka laulussani joutui koiralauman seksuaalisten mielihalujen kohteeksi; kukin koira lahjoitti jonkun sukupuolitaudin Irenelle, kiltakoiralauma voi olla isokin, siinä oli kiimaisia rakkeja yllättävää kyllä yhtä monta, kuin oli sukupuolitauteja maailmassa. Niin, bändimme nimi oli U. G. Maddog ... U tarkoitti under ja G tarkoitti ground, eli underground-musiikkia tehtiin, se oli tosi syvältä...

U. G. Maddog: Mikko Kunnari (sanoitukset, laulu, taustalaulu, pahvilaatikkojen paukutus, kitaran rääkkäys, kaiken hirvittävyyden äänitys, managerointi, levy-yhtiön hankkiminen, asiainajo, livekeikat), Martti ”Jääukkojej villipeto” Mäki (laulu, taustalaulu, hetekalla hyppiminen, voihkinta, ujellus, kujertaminen, kitarat, äänitehostevariksen hankinta ja kasvatus, pilkkaus, rienaus, ylimaallinen vokalisointi)

Miettiessäni mahdollista bändimiehitystä, tuli mieleen ainoastaan Mäen Martti, uskomattoman rohkea mies, joka esimerkiksi tanssipaikalle sisäänmennessä välittömästi pamautti vittumaisinta järkkäriä nyrkillä täysillä mahaan, ja taas Marttia vietiin viiden järkkärin voimin pihalle, niin ettei jalat maahan koskeneet. Ja kaikki kauneimmat naiset perästä Marttia lohduttamaan!!! Iggy Pop ei oo mitään Marttiin verrattuna! Oikeesti superlahjakas tarinankertoja, joka viihdytti bussilaumallisia rokkiretkeilijöitä nauruun kuolemisen partaalle. Genius, nero!!!

U. G. Maddog teki biisejä ja äänitti niitä Alahärmässä Martin kotona, menin vihkoineni viikonlopuksi Härmään ja tuloksena oli kasettikaupalla vaihtelevan laatuista sensuuriviranomaisten herkkua... Good evening motherfuckers, fathersuckers and teacher`s pets!!! Hyvää iltaa mutsinnussijat, isinlutkuttajat ja openlellit! This is rock´n roll... vaikken ollut vielä edes kuullut MC 5:n Kick out the jams, brothers and sisters sensurointi ersiotakaan!

Isän maa, Ädin kieli, Siskon pillu ja Pikkuveljen persereikä, Let's rock!!!! biisien aloitusrepliikkejä... itse biisit jääköön odottamaan tulevaa shokkijulkaisua! Little girl, I wanna love you, uuuh, uuuh, uuuh, uuuh... I wanna put put put you very much! En löytänyt englannin sanakirjasta naimis-sanaa, kylläkin verbin: asettaa, panna, sanan: PUT, so i wanna put put, put, put, put you very much, sweet little girl, I waanna love you all summer…. and I wanna shit in my trousers and piss too, because I love you, I wanna fart too, my sweet little rock´n roller… I wanna fart, because you must smell me, when I put put put put you… voitteko kuvitella: rivoustieteen professori ei tiennyt fuck-sanaa, FUCK-sanan mentävä aukko tiedoissa, eipä ole hurraamista!!!

U. G. Maddog pysyi salaisuutena siihen asti, kunnes Uusi Laulu -lehti alkoi jahdata kykyjä tulevalle kasettijulkaisulleen, joku johtoajatus oli Suomen paskimmat esitykset, pistin sitten demonauhan Uuden laulun pojille... oikein tuli postissa ”levytys opimus”, jossa pyydettiin minulta lupaa käyttää niitä ja näitä biisejä, joista kahta ei sitten käytettykään, koska meneillään oli suuri vuoden 1981 raiskauskeskustelu medioissa, ja kyseiset biisit käsittelivät raiskausteemaa suhteellisen vapaamielisesti... lainaan hieman kappaletta: Vanhan herran kävely puistossa: Vanha herra oli puistossa kävelyllä keppinsä kera, puiston reunassa oli tyttö, alastomana ottamassa aurinkoa, paljaan pillun näkeminen pani vaarin puntin pullistumaan, ja tuota pikaa hän riensi survomaan kyrpäänsä ihanan pillun uumeniin (tässä kohtaa äänitehosteet lähtevät lapasesta, slurt, slurt...), ikävä kyllä tyttö sattui olemaan mykkä (äänitehosteena paskaista naurua, slurt, slurt), vaari nussii itsensä ekstaasiin, kuivaa kyrpänsä paidan helmaan, jättää tyttöraukan tajuttomana, puhkinussittuna makaamaan, sitten paikalle saapuu joukko partiopoikia, jotka vuoron perään nussivat tyttöä,slurt,slurt kunnes tyttö kuolee, partiopojat häipyvät, ja paikalle saapuu poliisipartio, pidot senkun paranee, toinen poliiseista sanoo pannaan sitä persereikään, parempi sekin kuin soossiksi puhkinussittu vittu (slörp,slörp,slörp) lopussa lainasin Hubert Selby jr:n Hullun kertomusta, joka oli antanut minulle ehkä eniten virikkeitä miettiessäni mikä olisi vieläkin sairaampaa... metodini tehdessäni näitä oksettavia tarinoita oli järkeillä, mikä olisi vieläkin kauheampaa...

Uusi Laulu- lehden pojat sitten alkoivat mamoilemaan, soittivat ja peruivat parin biisin käytön, harmitti jonkun verran, koska biisit olivat lajissaan jäljittelemättömiä, ylittämättömiä vetoja... Ja Uusi Laulu alkoi rocklehdissä mainostaa: Maan ensimmäinen todellinen vaihtoehto kokoelma! Irene is hard to satisfy - Suomen heikoimmat esitykset: mukana U. G. Maddog, Vuokraa vittu et cetera

Ja ainahan on levynjulkaisu keikkoja. Tuli sitten kutsu sellaiselle sunnuntaikeikkalle Vanhalle ylioppilastalolle Helsinkin: luvattiin hotellimajoitus ja matkakulut maksaa, kuitteja vastaan... joo, Martti kieltäytyi lähtemästä, mietin ketäs täällä on tuttuja, Uusitalon Veli-Matti Ylihärmästä, kitaristi Lemmyn armosta, Vente oli lujaa lähdössä, mutta kun hänen äitinsä sai vihiä, niin Ventelle paukkui matkustuskieltoa, sen kanssa et lähde mihinkään; sellaisia ne äidit on, kieltää kaiken kivan...

Tais mulla olla jo pahan pojan maine. No, tais tulla soolokeikka!!! Mukaan änkesi kuitenkin evijärveläinen tuttu, Hullu-Jussi, huumeisiin seonnut kemian opiskelija, se lainas bongorummut joltain kaveriltaan ja lähdettiin sitten Evijärven nuorisoseuralta tanssikyytibussilla Härmään, jossa taas asuin, aamulla sitten Härmän asemalta junalla Helsinkiin - tässä täytyy taas valistaa kansaa, olin maalaispoika, joka ei vielä ollut käynyt Helsingissä!!! Eka Helsingin reissu oli myös eka keikkareissu! Rock´n roll maniacs are finally in big city!!! Jeeeeee!!! Vanhan kuppilassa siinä sitten olutta nautittiin, Jussi halus leikkiä Jim Morrisonia, joi muka itsensä tajuttomaksi ja meni lavan taa makoilemaan. Oli oikein soundcheck, kokeilin jotain bassoa, vedin jotain Public Imagen Public Image biisin bassokuvioo, upea mahtava bassoline, yksin kertaisuudessaan nerokas, vaikka keikan mä vedin vaan stand up -juttuna, vaikkei silloin mitään stand up -keikoista tiedetty. Tiesin, etten voi mitenkään luottaa Hullu-Jussiin. Olin miettinyt vain keikan avaus lauseen valmiiksi: Olemme tulleet tänne todistamaan uskostamme joulupukkiin!!!

Paikalla oli joku turkulainen ryhmä, joka halusi osallistua kaikkeen, se oli opiskelijaryhmä/bändi... siinä oli mukana Katajamäen Arto Alahärmästä, vanha keskikoulukaveri; hauska jälleennäkeminen! Mietin, että kun multa jutut loppuu, niin mä käytän näiden jätkien yli-innokkuutta hyväkseni... sitä veivasi backstagen ja baaritiskin väliä, ja odotteli keikkaa, olutta ja odotusta.....

Ja sitten: lavalle... Vedin joulupukki-jutun avausrepliikkinä, Good evening beautiful ladies ja jätkät saakin painua helvettiin, kosin eturivin upeimpia naisia, ja ihailin sanoilla heidän kauneuttaan ja persoonallisuuttaan, paasasin kaiken hulluuteni peliin, yleisö oli tietyn ajan näpeissäni, kun totesin, että nyt alkaa Mikolta jutut loppumaan... Sitten aloin toteuttamaan loppuosuus suunnitelmaani: Jotkut mulkut alkoi jo huudella, että alkakaa soittaa tai häipykää lavalta, mä huusin vastaan, että kun me nyt ollaan lavalle päästy, niin mehän ei täältä lähdetä kuin kantamalla! Ja ne turkulaiset teki just sen, mitä mä halusin! Ne oikein riemastui, että päästään kantamaan toi jätkä lavalta, ja ne tuli ja kantoi mut pois lavalta!!! Täydellinen lopetus mielestäni varsin onnistuneelle setille! Mutta Hullu-Jussia ne eivät saaneetkaan pois!!! Jussi paukutteli rumpuja ja porukat tuli multa kyselemään miten me saatais toi tyyppi pois lavalta. Mä sanoin vaan, ettei millään konstilla. Sitten joku meni ja kaatoi verhojen välistä kylmää vettä Hullu- Jussin niskaan!!! Se oli vikatikki! Jussi friikkas siitä niin pahasti, että se otti mikin ja rupes rääkymään: Te ette tiedä mitä on olla köyhä, kun pitää mennä Ruotsiin vanhainkotiin töihin ja kaivaa käsin paskaa vanhusten perseestä... sellaisia hommia Hullu-Jussi kesäisin teki!! Mä lähdin baariin hakeen kaljan ja menin pöytään istumaan ja siihen mun pöytään alkoi tulla mielenkiintoisia tyyppejä: Albert Järvinen, Dave Lindholm, Zape Leppänen, Janne Brunberg! Ja ne alkoi kehumaan mun juttujani, siis todella kehumaan, että on sulla kovaa läppää!!! Olin todella otettu, ja ne otti mut jengiin mukaan ja juteltiin kaikesta, Albert Järvinen vähän testaili mua, ja alkoi vaatimaan multa Dead Kennedys-rintanappia! Mähän en antanut. Mä sanoin, että sä et taida edes pitää koko bändistä. Tarjosin Bluesounds- rintamerkkiä, muttei Järvinen sitä halunnut, sitten se rupes kiusaamaan Brunbergin Jannea ja kaatoi kaljaa sen rintataskuun ja kasteli Jannen ajokortin, sen pahvisen vanhanaikaisen.... siinä meni ilta hienosti hyvässä seurassa, Jussi ei onneksi löytänyt tietään samaan pöytään. Ilta päättyi Dave Lindholmin vetämiin jameihin. Siinä sitten alkoi miettimään mihin hotelliin sitä nyt sitten pääsee yöksi.

Se juttu sitten selvisi: hotellimajoitus oli liekkihotelli-majoitus eli eikun käveleen Lepakolle parin kilsan päähän! Siinä suuri humoristi Jukka Lindfors ohjasi porukan yökävelylle Lepakkoluolaan, jossa Uusi Laulu lehden toimitus sijaitsi. Kurkku alkoi olla kipeä, eikä marssi Lepakkoon ollut mitenkään hauska, rock´n roll klamööri alkoi vähän jo karista. Ei siinä vielä kaikki: Lepakolla oli tapahtunut vesi vahinko, ja jouduttiin kahlaamaan johonkin peräkammariin ja meille jaettiin jotkut patjat! Jukka Lindfors piti ylevän puheen ja lahjoitti pari pulloa Jaloviinaa noin parikymmenpäiselle artistikaartille, jonkun hörpyn sitä sai... kurkku oli jo melko kipeä! Angiinaksi todettiin koto-Härmässä!!! Ei oikein saanut nukuttua, kun ne turkulaiset piti helvetinmoista älämölöä koko yön!

Aamulla sitten Lindfors tuli takaisin, juteltiin sen kanssa niitä näitä, vesi oli alkanut jo laskea, mutta metrinen pino Uusi Laulun postitusvalmista viimeistä numeroa oli alhaalta pahasti kastunut! Jukka ei ollut asiasta hirveän mielissään. Ostin siltä lohdutukseksi pari vanhaa Uuden Laulun numeroa, sunnuntaikeikat ei oo stadissa iso suksee! Porukkaa keikalla ei Uuden Laulun maineesta huolimatta ollut kuin pari kolmesataa. Hullu-Jussi jäi Hesaan nussimaan Uusi laulu -lehden sihteeriä (ei ollut ihan pantavan näköinen Mikon mielestä) ja Mikko ei viitsinyt jäädä Hesaa ihmettelemään, kun kurkku oli kipeä... Takaisin Härmään!!!

Matkakorvauksien perään sai vielä huudella. Mutta taas oltiin kokemusta rikkaampia, ja Kunnarin Mikon maine alkoi kasvaa. Mutta tätä voidaan pitää U. G. Maddogin päätepisteenä. Ehkä nämä hirvittävät nauhat vielä ilmestyvät cd-muodossa, mutta ne voivat tuhota Suomen kansan moraalisen selkärangan, enkä voi ottaa sellaista taakkaa omalle tunnolleni. Taidanpa haudata ne 180 sentin syvyyteen ikuisiksi ajoiksi, viimeksi ne oli vain metrin syvyydessä.... Rest in peace, U. G. Maddog!!! Olkoon laakson turpeet sinulle keveät ja kestäköön potenssisi 127-vuotiaaksi!!! U. G. Maddog eli vuosina 1976-1978, sinä aikana tehtiin kasettikaupalla äänityksiä, joista vain pieni murto-osa julkaistiin Uusi laulu-lehden toimesta.

Siinä vierähti hieman aikaa, ennenkuin tein mitään rock´n rollin alalla... pientä piilovaikuttamista: Bluesoundsin Ari Vaahtera oli lukenut sanoitusvihkoani Valkealan lentokentän juhannusjuhlilla... Ari ihasteli sanoituksiani, ja teki soolosinglen; Lisää, lisää... se on muuten melkein yks yhteen mun ei tunneta sanaa: tarpeeksi sanoitus. Tarpeeksi ei riitä, täytyy saada lisää... Näin myös Evijärven nuorisoseuralla ekan kerran Pelle Miljoonan, juuri aloittaneen Pelle Miljoona Oy kokoonpanon. Otin paljon kuvia, ne päätyivät viimeksi Stupido Recordsin Moottoritie on kuuma-lpn uusintajulkaisulle avattava-kantisen sisäpuolelle, silloinen tyttöystäväni istuu siellä Pellen sylissä, varasti Pelle multa muutakin.... halusin hieman päteä, esitin suurta runoilijaa; hoin tosi taajaan viimeistä killeririviäni: Maailma on totta! eiks kuulosta tutulta... korvamatoseni jäi Pellen päähän, tuttu rivi Suomen rockin parhaaksi äänestetyssä biisissä Moottoritie on kuuma, on siinä rivi Mikko Kunnariltakin... se olikin sitten hauska kuulla kun ostin kasettina kyseisen levytyksen seuraavana kesänä!

Viimeinen silaus oli mun sanoitus Thinkin of you!: I am thinking, I am thinking, I am thinking of you, I am thinking of you, I am thinking only of you, only of you, you, you,you, only of you… pistäppä siihen thinking- sanan tilalle dreaming, eiks kuulosta tutulta, tätä mä en oo Davelle näyttänyt! Se oli vaan sattumaa, Juice Leskisen ilmaus: Sitä on päittemme yllä! sopii asiaan. Mutta kun mä kuulin tämän Bluesoundsin Black- lpn T.H.E. Worldin... jouduin toteamaan: tää oli sitten tässä, mua ei tarvita enää mihinkään... all is said and done, mitä virkaa mulla enää on!!! Oli se ihan totaalinen stop!!! Mä en tehnyt moneen vuoteen mitään!!!

Mähän oon ollut aina totuuden etsijä, onkin tullut kaivettua totuutta melkein joka kiven alta... on luettu Nietschet, Frommit, Platonit, Jungit, Reichit, mustat raamatut ja Raamatut, just name it... Mun yks evijärven aikainen tuttu oli tullut uskoon! Tämäpä oli uutta Mikko Kunnarille, tälle ainaiselle järjen ja rationalismin ystävälle! Mun viimeisin viisaus oli ollut; Kun kaadat paskaa veteen, se muuttuu paskaiseksi, mitä enemmän kaadat, sitä paskaisempaa siitä tulee! Vihasin tätä idiotismia, missä kauniista joistamme on tehty avoviemäreitä... No, aina avoimena kaikelle... hyvänä pohjana olin just lukenut koko vanhempieni vihkiraamatun viimeisenä kirjanani! Ja sitten joku tulee siihen ilmoittaan tulleensa uskoon! Unbelieveable!!! Esa siinä kertoi mistä on kysymys, Jeesus on ovi! Aha! ja täytyy tehdä uskonratkaisu! Aha!...no, minä sitten aukomaan uusia ovia, hieman skeptisenä, myönnän!! Äitimuori oli kertonut naapurissa asuvalle diakonissalle, että Mikko se siellä lukee Raamattua, se diakonissa antoi mulle sitten jonkun Jeesus vallankumouskirjan, sen lopussa oli joku mallirukous... Siinä sitten rukoilin: Jeesus, pyydän sinua Vapahtakseni, kiitos, että annat syntini anteeksi. Tee minusta sellainen ihminen minkälaisen haluat! Koin, että jotain tässä on, rukoilin saman rukouksen seuraavana päivänä, sitten alkoi henkimaailmasta sellaiset suhinat, ettei mitään rajaa: Jeesus on portti henkivaltoihin, Jumalan yhteyteen!!! Totuutta oli tullut etsittyä, muttei ikinä hengellisistä asioista... maailmaa katseli sitten vähän uudelta kantilta, jossa totuuteen lisättiin totuutta totuuden päälle! ja sitten jostain taas johdattui musiikin pariin...

Neljä taivaan tuulta

Mikko Kunnari (basso, laulu, sävel ja sanat, katalysaattori jumalan armosta kansitaide, et cetera), Sakari Kunnari (kitarat, basso, sovitukset, pääasiallinen säveltäjä, guitargenius), Kai Tyni (rummut, äänitys, studionomistaja ja sähkölaskun maksaja)

Törmäsin mopoilevaan studionomistajaan, joka pyysi käymään studiollaan, no menin tietysti ihmettelemään suhteellisen hyvin varustettua KAI-MIX-studiota, osoite Neulomotie 4, 62300 Härmä.... autotallistudio, seinät peitetty munakennoin ja superlonilla, Tascamin nauhurit, hieno miksauspöytä ja 10.000 markkaa maksanut digitaali kaiku, AKG-mikkejä, vähän toista kuin Mikko Kunnarin kasettinauhuriäänitykset... Tynin Kaitsun isoveli oli aikoinaan soittanut Esko Nummisuutari -bändissä, siellä studion nurkassa oli tämän Kari Tynin hieno Fender Jazz basso, jee mäkin basson haluan! Ja välittömästi tuli mieleen Kaitsun valitellessa äänityshommien vähyyttä, perustetaan bändi, mä voisin opetella basson soiton ja veljeni Sakari Kunnari, voisi tulla kitaraan, ja sitten alkoi treenaus, treenattiin vallan innoissamme, ja biisejä alkoi tulla pikkuhiljaa: Ikuista unta, Tekoja, tekoja, ...aivan kelpo biisejä, Sakarin sävellyksiä, Sakari oli musiikillinen selkäranka, minä olin vasta aloittanut basistin urani, siinähän vedettiin... sitten oli Härmät-lehdessä ilmoitus, jossa Veltto Virtanen ja Risto Vuorinen etsivät aitoja härmärock bändejä.... tehtiin sitten pikaisesti parista biisistä äänitykset... sai Kaitsukin studioon asiakkaita! Sitten tuli haastattelu päivä... olin toimittajille oppaana, kun haastateltiin Michigan, Hard Pressure bändejä, kuvasin koko ajan, lopuksi haastateltiin myös Neljä taivaan tuuli -orkesteria, eli minua, koska muilla bändin jäsenillä ei ollut oikein mitää sanottavaa.... Alahärmälle oli tuleva suuri menetys, Mikko Kunnari lähti Suureen Etelään kultaa vuolemaan... vielä pari kuukautta, Neljälle taivaan tuulelle etsittiin uusia jäseniä, mutta homma kuihtui heidän osaltaan...

Vanha vihainen mies muistelee osa 2

Veljeni Sakari jäi tekemään pohjia uusille biiseille ja säveltämään uusia juttuja. Kaitsun kanssa he saivat aikaan loistavia biisejä, minä sitten junamatkoilla Härmään raapustin tekstejä, junamatkat on mahtavaa luppoaikaa luovalle työlle, kuuntelin korvalappustereoilla pohjia ja sanoitin... anottiin Kulttuuri- ja nuorisolautakunnilta avustusta kasetointia varten, 500mk + 500mk, sillä sai Riihimäen äänitetuotannolla 113 kpl kappaletta Kipinänvaalijat 1. kasettia monistettua... koska olen tunnettu musiikin hyväntekijä, haalin kaikki tutut studiolle: The Rautayrjänät Ylistarosta, eli ystäväni Matti Varismäki, Maaseudun tulevaisuus Kyyjärvi/Karstula akselilta, Hiljaisten levyjen Jukka Junttila kyllä kielsi poikien äänitysten käytön, Hard Pressure sai tilaisuuden äänittää pari biisiään, kulttuurimesenaattina tuli toimittua... Tynin Kaitsu nepotisoi veljensä bändin, Action, ja Tamminen iskelmäryhmän, ja Arto & Alligators, siinäpä ne. Halusin tehdä helluntailaisten rock´n rollin maailma-kasetin pohjalta, sen inspiroimana, salainen viesti-biisin. Bändi olin minä, Tesiavoksu Isot... Sanoma oli kovin gospel-sanoitus ikinä, mikään hengellisen viihteen soitinryhmä ei koskaan ennen ole kirjoittanut niin suoraa evankeliumia!!! ja minä sitten käänsin lauluraidan ajaksi nauhan toisinpäin... siitä tuli tosi mystisen kuuloinen biisi... kasettilipukkeen ja tarrat kasettiin taiteili Pietarsaareen muuttanut Pablo, Pentti Höri Alajärven Möksystä. Pentillä oli oma firma, nykyisin hän on Pietarsaaren Sanomien päätoimittaja, Maaseudun tulevaisuuden alkuperäinen vokalisti, solisti, listi mikä listi... muttei alkoholisti... niin... saatiin kasetti julkaisukuntoon!!

Yhteiskonsertti tietenkin kasetin julkaisemiseen piti järjestää ja semmoista... mutta maailma ei kulje Mikko Kunnarin ajatusten mukaan, Kaitsun äiti kutsui minut liikeneuvotteluun!!! Mikko Kunnari oli hyväuskoinen idealisti ja hän sai kohdata tämän kasettipisneksen ”pimeän puolen”. Kaitsun haalimat artistit ja Varismäen Matti olivat TEOSTOn asiakkaita, ja sehän tiesi vallan 200+ markan maksuja Teostolle, kantapään kautta sitten opittiin. Suunnittelemani kasetin julkaisukeikka kaikille bändeille jäi tekemättä. Meille sain Härmäpäiville sovittua keikan , sen viimeisen ja ainoan; kasetin julkaisukeikan. Meidän laulajaksemme oli hoidettu toinen veljeni, Matti Kunnari. Ihan hyvä settihän se oli! Mutta se oli siinä, minä olin saanut tarpeekseni.

Neljä taivaan tuulta tuli vielä vuonna 1992 kehiin kasettiprojektin muodossa. Kasasin kaiken vähänkin kuunneltavan biisimateriaalin NTT:ltä ja ”kasettifirmani” sai IES-3 tunnuksisen kasetin Neljä taivaan tuulta In our memories, ensimmäinen äänite oli Kipinänvaalijat 1 äänitetunnus DEMOK-1, ja se oli 8:n eri bändin kokoelma. Kyseessähän on omaakustanne- levytys... omaa kustanne ja paskaanne siinä levitetään... IES-3, ISRC FI-MKA-92-002, Kaikki oikeudet pidätetään, TEOSTO NCB. Koska tapanani on aina jakaa hyvästäni, otin mukaan B.B.B.B:n, eli bonus- bändin bonus-biisin. Tällä kertaa se oli Hard Pressure: Breaking the pieces of atmosphere, eli ilmapiirin palojen murskajaiset, biisi jossa on todellakin hieno atmosfääri, ja se ansaitsi todella tulla kuulluksi...

Jälkikirjoitus: tapasin Kaitsun Alahärmän raitilla vuosia myöhemmin, hän pyysi käymään luonaan. Lupasin käydä. Lähdin sitten parin päivän päästä käymään. Matkalla tuli voimakkaasti mieleen raamatunpaikka: ”Raakel itkee lapsiaan, koska heitä ei enää ole!” Erikoista... ajoin Neulomotie 4:n pihaan, ja soitin ovikelloa. Kaitsun äiti tuli avaamaan. Sanoin, että olin tullut Kaitsua tapaamaan. Kaitsun äiti sanoi: Etkö sinä sitten tiedä mitä on tapahtunut? No, mitä nyt on tapahtunut? kysyin. Kaitsun äiti vastasi: Kai on kuollut! Hän sai pahan grand mal -kohtauksen ollessaan eilen studiollaan! Minä menin hakemaan häntä syömään. Sinne hän oli kuollut!!! Sanattomaksi veti. Grand mal, iso paha, on massiivinen epilepsiakohtaus. Petit mal on pieni paha, epilepsian lievempi kohtaus. Tuli sitten massiivinen Grand mal, Iso paha!

Kain veli, Kari Tyni, soitti mulle vähän myöhemmin ja pyysi tulemaan käymään. Menin. Kari antoi minulle Kipinänvaalijat 1 masternauhat ja jotain muuta nauhaa, ja sanoi, että jos joskus teet näistä vaikka cd:n, niin lähetä mulle yks. Kari on hieno ja ystävällinen mies... laatikossa oli iso nippu Kipinänvaalijat 1 kasettilipukkeita, Kaitsu oli äänitellyt kasettien päälle asiakkaittensa biisejä ja myynyt siten kasetit pois, jäipä minulle nippu kasettilipukkeita muistoksi!!! Ja masternauhat...

Jo Neljä taivaan tuulta -aikana, veljeni ollessa armeijassa, olin pyytänyt Matti Porrea kitaristiksi sessioon jossa ajatuksenani oli versioida eräs klassikko. Matti hoiti homman hienosti. Kaitsun rummutus ei ottanut luonnistuakseen joten sessio deletoitiin, ei oo nauhaa, äänitystä. Kaitsulla oli tapana pyyhkiä nauhat puhtaaksi, välillä sitä touhua katseli kauhulla sivusta... mitähän musiikin aarteita tuossa nytkin tuhotaan. Eipä ainakaan uudelleen miksata mitään... Mutta yhteistyö Porren Matin kanssa oli alkanut. NTT sai loppunsa, mutta kun soittohommat olin taas alkanut, ei sitä viitsinyt lopettaa ja niin perustettiin

Nomad Maddog & The Four Horsemen

Mikko Kunnari (Squier jazz-basso, laulu, pillit), Sakari Kunnari (kitarat, taustamöykkä), Matti Porre (rummut, kitara, äänitys, taustamöykkä, mixaus, Stradivarius-viulu)

Matti tosiaan soitti isoisäni Stradivarius-viulua. Isoisäni Toivo Johannes Kunnari oli kova tekijä. Hän hoiti Alahärmään Härmän sairaalan, elokuvateatteri Tarun, Vaasa-Alahärmä-Lappajärvi- rautatie hanke oli jo niin pitkällä, että rautatiesilta Lapuanjoen yli oli valmis!! Toivo oli Härmän ensimmäisen torvisoittokunnan jäsen, soitteli viulukvartetissa, oli Härmän kunnankirjuri, eli sen aikainen kunnanjohtaja. Mies, joka kuoli vain 43- vuotiaana. Respektiä!!!! Jotain olen tainnut periä, ainakin tuon kulttuuripuuhastelun....

Nomad Maddog & The Four Horsemen oli bändi, jonka NTT-opetuksien viisastuttamana pidin tiukasti näpeissäni: Voi sanoa, että sen nimi olisi yhtä hyvin voinut olla Mikko Kunnari Projekti... mutta toivoin jo vihdoin keikkailevaa kokoonpanoa, ja siksi soittajat oli jo maailmanluokan tekijöitä. Porren Matti oli Tascam-neliraiturin virtuoosimainen käyttäjä. Musiikillinen nero, vähän kuitenkin liikaa Kauko Röyhkä-vaikutteita... Veljeni Sakari taas on se kadotettu kitaristi, hukattu lahja Suomen rockissa, kuuntelin juuri äsken vanhoja äänityksiä, ja yksi jaminauha oli sellaista vetoa jossa Jukka Tolonen olisi jäänyt kakkoseksi... Nomad Maddog & Hamona- äänitteitä...

Nomad Maddog & The Four Horsemen eli vain kahden äänityssession verran, ensimmäisestä sessiosta tehtiin kasetti: Nomad Maddog & The Four Horsemen 1, IES-1. 5 biisiä saatiin äänitettyä, yhtä ei käytetty, koska Hawkwind- yhtyeen Kings Of Speed tekijänoikeudet ja käännösluvat olisi pitänyt hakea Ruotsin EMI:ltä... Ei tullut haettua... Sex Pistolsia mukaillen ....goodbye IIIII EM AI.... Porren Matti oli tehnyt hienon kotiseutulaulun, Alahärmä-hymnin, se lisättiin sellaisenaan kasetti-masteriin, samoin uusi veto Tekoja, tekoja, tekoja -biisistä, kasetista tuli miniälpeen mittainen.

Ensimmäinen sessio kesti 2 päivää. Taas oli haettu avustusta, perinteinen 500mk+500mk, kulttuuri ja nuorisolautakunnat avustivat, apurahajazzmusiikkia siis.... kyllä Mikko Kunnari pisti projektiin vielä tuplasti enemmän... oli valokuvaussessiot ja keikkajulisteet 1000 mk, kasetit monistettiin Pietarsaarelaisessa kasettimonistamossa, luxus painos: 50 keltaisella kasettirungolla, 50 punaisella kasettirungolla, ja 50 sinisellä kasettirungolla. Kerää koko sarja!... veljeni Matti rasteroi kasettilipukkeet painokuntoon. Ja kasetin julkaisuvuosi oli 1991.

Aika pian oltiin jo tekemässä lisää äänityksiä... sovittiin pääsiäiseksi sessiot, että olisi vähän pidemmän aikaa äänityksiin, niin oletin.. no, Matti lupasi oikein yhden päivän kalliista ajastaan. Hän kun oli perustanut bändin Ylistaron serkkujensa kanssa, ja oli sopinut ajan oikeaan studioon. Tähän oli tyydyttävä... Tynkäsessioissa puristin sanoitusvihkoistani kaiken irti, oltiin kyllä tehokkaita: 6 biisiä narulle, ja Matti miksasi vauhdilla.... valmista tuli... yksi päivä lisää Four Horsemen -bändin historiaan, joka oli 2+1 päivää.... Bändi toimi siis 3 päivää, aika helvetin kova tulos... olisi ollut tehokas yksikkö, mutta Mikko Kunnari tarvitsee luottomiehiä!!! En minä usko, että Jeesuskaan erityisesti tykkäsi Juudaksen toimista...

Nomad Maddog & The Four Horsemen: Tehokasta peliaikaa 3 päivää, hyvin sopii pääsiäisen aikaan myös tuo 3 vrk! Tuotokset ilmestyivät sitten Apophthegmata-kasetilla, joka oli yhteisäänite seuraavan bändini Nomad Maddog & Hamonan kanssa. Hamona on suomeksi Meluisa joukko!

Jälkikirjoitus: Ensimmäisen äänityssession ylijäämäbiisi Helvettiin, helvettiin eli Hawkwindin Kings Of Speed sai oman elämänsä, joku ruotsalainen Hawkwind fani aikoi tehdä äänitteen Hawkwind-covereista. Lähetin Sören Bengtssonille nauhan parista eri miksauksesta Kings of speed/ Helvettiin-biisiä. Sören luopui projektistaan, mutta lähetti nauhani Dave Brock nimiselle Hawkwindin johtajalle ja perustajalle, hänellä on oma kasettifirmansa The Weird Tapes. Hän sitten julkaisi joukon covereita kasettina… niin julkaistiin viimeinenkin Four Horsemen-äänite!!!!!! Ei tosin Suomessa.....

Mitä Mikolle jäi jäljelle: veljeni Sakari!!! Rakas veljeni Saku! ja niin perustettiin Nomad Maddog & Hamona!!!!!!

Nomad Maddog & Hamona

Esa Sakari Kunnari (kitarat, kitarat, kitarat, boss digital reverb), Mikko Kunnari (Squier jazz –basso, äänitys ja kaikki muu asiaan kuuluva)

Sakun kanssa sitten Lappajärvellä alettiin soittaa musiikkia Rantalasta, se oli talon nimi: Rantala. Vähän niin kuin Syrjän Mikon Rantala, sen olis saanut ostaa 100 000mk edukkaaseen hintaan, rantatontti ja mahtava maisema. Mutta ei ollut sitä 100 000mk:aa, aivan mahtava mesta...

Soiteltiin ja ääniteltiin siellä useampia sessioita, Sakarilla oli Bossin Digital Reverb -pedaali, sitä tarvittiin hyvän laulusoundin aikaan saamiseksi. Tulin sitten taas Lappajärvelle soittelemaan ja äänittämään. Mutta voi kauhistus!!! Sakari oli myynyt Digital Reverbin pois!!! Ääniteltiin vielä, mutta vain pohjia vailla laulua... niin jäi tekemättä Rubberduck Jonesin Mua valvotaan -päivitys nykypäivän supervalvonnasta!! Mihinkä maailma oli mennyt, kun ei enää veljeensäkään voinut luottaa!!! Siihen loppui Nomad Maddog & Hamona. Sakari jatkoi Slugs- bändiään ja Mikko lopetti 1992. Mikko saattoi loppuun kasettiprojektin.

Suuri finaali

Ikeen kanto sai jäädä. Viimeinen äänite: IES-2 Nomad Maddog & The Four Horsemen & Hamona Apophthegmata (lausumia) Nomad Maddog rides again!!! On a crest of a wave our glorious surfrider enters the scene with groups Hamona & The Four Horsemen

The Four Horsemenin viimeisen päivän äänitykset saivat seurakseen Mikon ja Sakarin Hamonan 14 vetoa, B.B.B.B. oli tällä kertaa Slugs, Sakarin bändi biiseillään Soft Boys ja High/Low

Slugs: Esa Sakari Kunnari (kitara, laulu, sävel), Matti Kunnari (laulu ja ulvonta, rääkyminen ja sanat)

Rock Is Dead... Jim Morrison... and so am i... Jim Morrison
The Death of Rock is a death of me… Jim Morrison. Jesus, save us!!!... Jim Morrison

What else can a poor boy do, but sing in a rock´n roll band… Mick Jagger, Poor boy

Sainpa vihdoin ostettua oman basson veronpalautus rahoilla vuonna 1989... 2000mk maksavan Squier Jazz -basson. Micco Kunnari, So you wanna be a rock´n roll star? It´s a vicious game… Byrds, Nazareth, Patti Smith

Mikko lopetti soittohommat. Basso pölyyntyy edelleen kotelossaan. Hän omistautui valokuvaukselle. 5 kertaa hän kuittasi parhaan valokuvan palkinnon Vaasan läänin valokuvakerhojen kilpailuissa. Levyn ja kirjan kansikuvia Pelle Miljoonalle, Paskalle, rock-kirjojen kuvitusta Davelle, Pellelle, Albert Järviselle.....

This is not the end

Tarttui Mikko sentään vielä bassoon kun Veltto pyysi... se kuuluisa ”baskeri”, jonka lahjoitin Veltolle, oli ruskea renesanssipäähine, eikä punainen paskeri ja minulla ei ole ollut Karitsan veri- nimistä bändiä, vaikka Veltto niin väittää, se ruskea renesanssipäähine on maailman kuuluisin hattu, eipä ole muista hatuista noussut moista kohua. Sen renesanssipäähineen ostin Seinäjoen pelastusarmeijan kirpputorilta ja lahjoitin sen Veltolle Alahärmässä, koin sisimmässäni, että se pitää antaa Veltolle!!! Loppu onkin hupaisaa historiaa......