Roadrunner

Jari Haapamäki (laulu, basso), Seppo Kankaanpää (rummut), Olli Jouppila (kitara, laulu)

Olli Jouppila muistelee:
Meidät siellä 70-luvulla pelasti punk ja Ramones, se antoi mahikset luottaa omiin juttuihin, eikä tarvinnut tulla priimaa.

Joskus 1975 ei ainakaan Panttilassa tai Kurikassakaan niitä bändejä ja soittajia liikaa ollut, että olisi päästy katsomaan ja ottamaan mallia ja hoksaamaan heidän juttujaan.

Soittimia käytiin linjapiilillä katsomassa Seinäjoella musiikkiliikkeissä ja kun menin 14-vuotiaana postiin töihin, säästin yli vuoden, että sain hankittua jonkinlaisen oman kitaran. Vahvistin väsättiin aluksi putkiradiosta, joka oli siitä hyvä, ettei tarvinnut heti äänensärkijää, kun se radio jo risasi äänen muutenkin sopivasti.

Siinä meni yli vuosi yksin rämpytellessä ennenkuin Jari Haapamäen kanssa hoksattiin samat bändihaaveet. Sitten soitettiin kahden. Minä kitarassa ja Haapamäki bassossa. Rumpalin virkaa hoiti mehiläishunajalinko, jonka sai pyörimään jotain "beat 90 rpm". Kun siihen viritti pyykkipojilla paksun ja kumitetun muovinpalan samalla tapaa kuin ennen pölkupyörän pinnoihin tehtiin niitä päristimiä, sai sen lingon toimimaan klikkinä tai tahdinlyöjänä. Kun lingon ontto rumpuosa vahvisti sitä ääntä aika hyvin saimme vähän etäisesti fiilistelläkkin. Lingon pyörimisnopeutta säätäen voitiin soittaa eri biisejä. Tosin niitä säätöjä oli vain kaksi; nopeampi ja hitaampi.

Vähän koomillista asiaa oli tuossa opetteluajassa. Me osattiin kyllä virittää soittimet, kun oltiin saatu siihen ohje, mutta ei hoksattu virittää niitä aluksi keskenäänkin. Koetettiin vain kaulalta hakea kohta, että kuullosti samalta. Ei ollut viritysääntä, mutta otettiin edes lankapuhelimesta vapaaääni ja 5 kieli A / 440hz tämmiin sillä.... Hah hah... Ei sitä silloin kai juuri kukaan tiennyt. Lopulta hoksattiin yhteenvirityskin. Alhaalta ponnistettiin siis.

Meillä kotona betonikellarissa vedettiin niin, että korvat soi joskus parikin päivää. Kun liitettiin mukaan myös laulu ja kun yläkerrassa kotiväkeni kuuli meidän musisointia, hyökkäsi äitini kerran paikalle kyselemään, tarvitaanko apua? J.T. Haapamäen laulu oli kuulemma kuin avunhuutoa. Hah hah. Ei ollut helppoa, mutta opettavaista. Viimein se hunajalinkokin vaihtui Seppo Kankaanpäähän ja koitti aivan uusi vaihe - rock-trio Roadrunner.

Yhtye esitti Ramones-tyylisiä itsetekemiä biisejä suomeksi. Roadrunner oli aktiivinen vuosina 1978-1980.

Kokoonpaniosta muodostui sittemmin Blizzard.