F.o.B.

1984: Kai Viita-aho (kitara/laulu), Juha Kyläinpää (kitara), Timo Olli (basso), Mika Isoniemi (rummut)
1985: Kai Viita-aho (laulu), Tuomo Övermark (kitara), Timo Olli (basso), Mika Isoniemi (rummut)
1986: Kai Viita-aho (laulu), Tuomo Övermark (kitara), Ari Järvelä (kitara), Timo Olli (basso), Mika Isoniemi (rummut)

Kai Viita-aho muistelee: FOB (Feast of Blood) perustettiin Lappajärvellä 1983 yhdessä yläaste kaverini Tenkan ja naapuripitäjästä Alajärveltä kotoisin olevan Mikan kanssa. Oltiin kaikki saman ikäisiä ja musasuuntaus samaa eli 70-80 luvun hardrock & heavy. Omia biisejä alkoi kehkeytyä varsin nopeasti, mutta pääpaino oli vielä covereissa. Muutaman triokeikan jälkeen mukaan saatiin Juha (Alajärveltä) soittamaan toista kitaraa. Siitä sitten innostuttiin oikeen kunnolla ja ei muutakuin Aholan Kimmon studiolle Kauhavalle äänittämään Mother fuckeria ja Ain't no tears in hell biisejä.

Juha oli jo alkuvaiheessa sanonut olevansa vain väliaikaisesti bändissä, joten oli tarve ettiä uus kitaristi kehiin. Samoihin aikoihin teloin sormeni niin pahasti että soitot oli soitettu minun osalta muutamaksi vuodeksi. Mukaan saatiin onneksi houkuteltua, Tuomo Övermark, joka istui bändiin kuin nyrkki silmään. Ja ei muuta ko taas Aholan studiolle. Kuusi biisiä ja yks 60-luvun Bedford kauppa-auto tuliaisina ajeltiin Kauhavalta takaisin Lappajärvelle. Voi tuota nuoruuden naiviutta ja ääretöntä uskoa omiin kykyihin. "Pientä laittoa bussiin sekä biisilistaan ja sitten vaan kiertämään Suomea". Yeah right :) Omia biisejä alkoi jo olla ihan kiitettävä määrä (lue: määrä korvaa laadun).

Seuraavana vuonna tai olisko ollut jo tuo legendaarinen 1985, ajateltiin jotta pitää saada lisää kitaraa myös rumpujen toiselle puolelle että pysyy balanssi. Mukaan hyppäsi Ari Järvelä Evijärveltä. Alkoi siis olla koossa melkoinen hard rock kokoonpano ainakin omasta mielestä. Siitä uuden kitaristin innoittamana kolmen biisin demon tekoon Pekka Viita-ahon studiolle Pietarsaareen.

FOB kuopattiin 1986 loppuvuodesta. Tuomo, Ari ja Timo perustivat Filthy Assesin. Itse ajauduin mutkien kautta AC/DC huutohommiin Hollis Brown kokoonpanoon. Sitä Bedfordia ei sitten koskaan saatu katsastettua eikä ihan täysin sisustettuakaan. Taisi Aholan Kimmo hakea sen pois maksamattomien velkojen takia.

Keikkoja FOB ei kovinkaan montaa tehnyt noiden kolmen toiminta vuotensa aikana. Kahtena vuonna oltiin Rock-SM sekä Suosikin Rock Kuningas kisojen karsinnoissa. Ei jatkoon :).

Tuomo Övermark muistelee: Vuokrasimme Transit pakettiauton osallistuaksemme Rock-kuninkuus tapahtumaan Lapualla. Saimme sen vuokratuksi paikalliselta automyyjältä (todellinen jobbari niin....). Tapahtuma tuolla Lapualla oli varmaan tammi-helmikuun tienoilla, joten pakkasta oli todella paljon. Bändin mukaan lähti tietysti iso fanijoukko sekä tyttöystävät. Matka keikkapaikalle sujui mallikkaasti, mutta paluumatka ei mennyt ihan niin kuin piti! Tuo vuokra-automme jäätyi ja hyytyi kokonaan Lapua - Alajärvi välille. Auto kylmeni todella nopeaa ja osalla tytöistä oli minihameet ja muutenkin koko bändi vähissä vaatteissa (siis ROCK vaatteissa!).

Siinä sitten jonkin aikaan mietitiin ja tuumailtiin kuinkas selvitään täältä hyytävästä yöstä. Kännykästä ja tiepalvelusta ei siihen aikaan ollut tietoakaan. Laulajamme Kai Viita-aho lähti rohkeasti kuin Kolumbus aikanaan kohti tuntematonta, punaisissa nahkahousuissaan kävelemään kohti lähimpää taloa. Sieltä hän soitti vanhemmilleen ja kertoi mikä tilanne meillä oli. Onneksi laulajan isä vastasi puhelimeen ja hän lähti heti hakemaan meitä sieltä pois ettemme paleltuisi kuoliaiksi. Melko kauan saimme kuitenkin odottaa tien päällä kylmissämme ennen kuin hän saapui paikalle. Itse keikasta minulla, eikä muillakaan bändin jäsenillä ole hirveesti muistikuvaa. Mutta tuo matka on ainakin minulle jäänyt jäätävästi mieleen.

Seuraavana päivänä menin hyytyneen auton vuokranneen kaverin luokse ja neuvottelemme kenelle auton haku kuuluu. Sieltä tuli tietysti tyly vastaus, että se on teidän tehtävä tietenkin. (Nykypäivänä ei varmaan homma menisi näin). Meillähän ei tietysti ollut mitään isoa vetoautoa, siinä sitten toinen kitaristimme tokas että, perkele minulla on Saab 96, kyllä se jaksaa vetään vaikka mammuttia perässään.

Niinpä puimme yllemme turkishaalarit ja karvalakit päähän ja lähdimme hakemaan autoa. Voitte kuvitella millainen matka oli kun Saab 96 hinasi jäätynyttä transiittia kuudenkymmenen kilometrin matkan ja nopeus oli vain 25 km tunnissa. Transit saatiin kuin ihmeen kaupalla hinattua Lappajärvelle. Tankillinen bensaa meni muuten Saabista matkalla, mutta kesti loppuun asti (taisi siitä kannentiiviste mennä). Nämä keikkareissun päällä tapahtuneet sattumukset ovat tosiaan niitä juttuja, mitkä jää mieleen, ei aina välttämättä itse se keikka."