Ämyri - Lapuan elävän musiikin yhdistys

Arkistoartikkeli. Veli-Matti Karhu muistelee vuonna 2002:

ROCK YHDISTYS ÄMYRI ry:n ALKUVUODET 1988-1994

Olen ilolla huomannut miten rockyhdistys Ämyri on muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen herännyt jälleen henkiin. Olen seurannut asiaa eri tiedotusvälineistä, joissa Ämyri on saanut kiitettävästi huomiota. Mutta olen samalla huomannut, että Ämyrin alkuajoista oleva tieto on ollut vaillinaista. On eri asia onko sillä merkitystä, mutta kuitenkin Ämyrin perustaminen vuonna 1988 liittyy olennaisesti monen lapualaisen rockmuusikon kehitykseen ja onhan alkuvuosista vielä elossa Välipuistorock sekä rocklyriikkakilpailu.

Ennen Ämyriä
1980-luvun alussa Lapualla ei ollut montakaan esiintymispaikkaa aloitteleville bändeille. Ainoastaan silloisen Latosaaren ohjelmavastaava Seppo Välimäki otti kakkoslavalle ennakkoluulottomasti myös seutukunnan aloittelevia bändejä. Siellä oli mukava paistatella kuuluisien bändien loisteessa. Olihan Latosaari silloin suomirockin keskeisiä keikkapaikkoja. Kuuntelijoita riitti ja soittamisesta sai jopa hieman rahaa. Mutta sitten kakkoslava purettiin ja tilalle rakennettiin discokoppi. Ainoiksi esiintymistilaisuuksiksi amatööribändeille jäi kaikenlaiset kilpailut: Rock-SM ja Rock-kuningaskarsinnat sekä jotkut nuoriso-ja kulttuuritoimen jäijestämät tilaisuudet nuorisotalolla.

Seinäjoella oli Kemu, mutta joka jostain syystä suhtautui nihkeästi lapualaisiin bändeihin. Silloin jo Kangasluoman Vesan kanssa mietittiin oman elävän musiikin yhdistyksen Lemun perustamista.

Tuumasta toimeen
Se oli vain ajatus kunnes kulttuurisihteeri Esa Sivonen ja silloinen nuoriso-ohjaaja Liisa Seppälä kutsuivat kesäkuussa 1988 lapualaisia bändejä koolle nuorisotalolle. Paikalla oli myös silloinen Simpsiö 96,9:n ohjelmapäällikkö Pauli Mörsky. Kokoontumisen tarkoituksena oli suunnitella jonkinlaista bänditapahtumaa Lapuan päiville. Paikalle saapui 10 bändiä ja siellä heitettiin ilmaan ajatus oman elävän musiikin yhdistyksen perustamisesta. Siltä istumalta päätettiin jäljestää perustava kokous, jossa suunniteltiin ja pohdittiin yhdistyksen suuntaviivoja; toimintatapoja ja -ajatusta. Rockyhdistys Ämyri oli syntynyt, ja sen toiminta-ajatus oli yhdistää toimialueensa rockmusiikin tekijät, esittäjät ja kuluttajat yhteistoimintaan musiikin esittämismahdollisuuksien lisäämiseksi ja musiikin laadun parantamiseksi. Virallisesti perustamispöytäkiijan allekirjoittivat 10.6.1988 itseni lisäksi Tapani Latva-Teikari ja Mauri Kotala, mutta käytännössä Ämyrin perustivat seuraavat bändit: Allied Forces, Crimson, Fuzzbunnies, Harpyija, Jane, Lost Boys, Paha Tapa, Rolls, Sabotaasi ja Strangers Life.

Välipuistorock
Sitten alkoi se loputon talkootyö. Ensimmäinen tulikaste oli Välipuistorockin järjestäminen 16.7.1988. Rahaa ei ollut käytettävissä paljoa. Lavan rakentamiseen tarvittavat välineet ja materiaalit lainattiin. Talkooilmapiiri oli hyvä. Oltiin tekemässä jotain omaa.. Sponsoreita oli vaikea saada. Muistan itse kun menin paikalliseen pankkiin puhumaan yhdistyksestä ja jäljestettävästä konsertista. Sain myötämielisiä pään nyökäytyksiä ja lopulta huomasin seisovani pankin portailla koura täynnä kuulakärkikyniä. Mutta Välipuistorock järjestettiin ja jokainen halukas bändi sai mahdollisuuden näyttää taitojaan niille muutamalle sadalle ihmiselle jotka olivat paikalle saapuneet. Lisäksi Simpsiö 96,9 teki jokaisesta bändistä haastattelun. Vuosina 88-92 Välipuistorock-ilmaiskonsertit järjestettiin Laurilan puistossa, vuosina 1993-94 Kiviristin kentällä Lapuan taistelun muistomerkin läheisyydessä.

Muut esiintymistilaisuudet
Vähitellen Ämyri sai jalansijaa lapualaisessa kulttuurielämässä. Talvisin järjestettiin Rock Maraton-konsertteja nuorisotalolla, sekä erilaisia disco-iltoja joilla houkuteltiin nuorta väkeä paikalle, koska pelkkä tuntematon bändi ei olisi sitä tehnyt. Disco-iltojen sekaan sitten ujutettiin bändi tai kaksi soittamaan omaa tuotantoaan ja saamaan tärkeää kokemusta livesoittamisesta. Vanhempaa yleisöä varten järjestettiin klubi-iltoja eri ravintoloissa; Kodittaressa, Kanttiksessa ja myöhemmin Jailhouse Rock Barissa. Yhteistyötä tehtiin myös muiden pienten rockyhdistysten kanssa. Esim. Körmyn (Kortesjärvi/ Kauhava) kanssa suoritimme bändivaihtoa. Esim, vuosina -91-92 Ämyri järjesti yli 40 esiintymistilaisuutta.

Rekisteröinti
Ämyrin perustamisen aikaan alkoi myös pitkällinen ja surkuhupaisa taisto saada Ämyri rekisteröityä yhdistysrekisteriin. Oikeusministeriö palautti yhdistyksen säännöt takaisin 7 kertaa korjauksia varten, ja aina kieliopillisten virheiden vuoksi. Huvittavinta oli, että säännöt olivat kopio Seinäjoen Kemun säännöistä joiden sanamuotoja käytimme. Eri käsittelijä kävi sääntöjä läpi ja saattoi palauttaa kehottaen korjaamaan kohdan joka oli jo korjattu toisen käsittelijän määräyksen mukaan. Muutaman tulikivenkatkuisen puhelun jälkeen saivartelu loppui, ja Ämyri merkittiin virallisesti yhdistysrekisteriin 12.11.1991.

Rocklyriikkakilpailu
Kyösti Vilkuna-kirjoittajaseura täytti 25 vuotta 1991. Seuran puheenjohtaja Jyrki Tuularin ja kulttuurisihteeri Sivosen kanssa pohdimme miten tapausta voisi juhlistaa siten, että se herättäisi mielenkiintoa hieman laajemminkin. Päädyimme siihen, että kun kyseessä on kirjoittajaseura ja rockyhdistys niin loogisesti voisimme järjestää rocklyriikkakilpailun, koska sellaista ei tässä maassa ollut vielä järjestetty. Painoarvoa lisäsi vielä se että Tuulari sai mukaan tuomariksi Hessu Salon. Alkoi kilpailun organisointi ja ensimmäinen valtakunnallinen rocklyriikkafinaali järjestettiin nuorisotalolla 11.10.1991. Kisaan osallistui silloin 39 bändiä. Vuonna 1991 mukana oli 56 bändiä. Vuoden -93 kisa järjestettiin vasta keväällä -94, koska Tuulari oli saanut houkuteltua Seinäjoen Selmun mukaan toimintaan, joka lupasi antaa voittajalle mahdollisuuden keikkaan Provinssirockissa. Osallistujia oli silloin 76. Samana vuonna myös Yleisradio tuli ensin kerran mukaan. Rocklyriikka-organisointi oli Ämyrissä vastuullani, ja lopetettuani yhdistystoiminnan ei jatkajaa löytynyt, joten kilpailu siirtyi vuonna -95 Selmulle ja Rytmi-instituutille. Onneksi kilpailu on nyt palannut synnyinsijalleen Lapualle.

Oma radio-ohjelma ja radioklubikeikat
Simpsiö 96,9:n silloinen ohjelmapäällikkö Pauli Mörsky ehdotti Ämyrille oman radio-ohjelmasarjan tekoa vuonna -90. Ja niin huomasin istuvani yhdessä Kotalan Maurin kanssa radion pienessä studiossa. Onneksi Mauri oli käynyt ohjelma-avustaja kurssin, että saimme edes kelanauhan kiinni nauhuriin ja vieläpä oikeinpäin. Siitä alkoi Rockterapia!, viikottainen rockhenkinen ohjelma, jossa soitettiin tuntemattomien bändien demonauhoja, omakustanteita sekä tehtiin bändihaastatteluja. Ohjelmaa mainostettiin alan lehdissä ja se sai materiaalia ympäri Suomea. Rockterapia! jaksoi taivaltaa vuoteen 1993 saakka. Maurin muutettua pois jatkoin hetken yksin ja loppuajan tulevan vaimoni Sarin kanssa.

T-Soundin monitoimimies Tapani Latva-Teikari oli rakentanut kumppaneineen itselleen oman äänitysstudion lisäksi ääniauton, joka mahdollisti suorien radiolähetysten tekemisen keikkapaikoilta. Siitä alkoivat live-radioinnit lauantai-iltaisin Jailhouse Rock Barista. Niitä välitettiin joko Simpsiö 96,9:n tai Radio Seinäjokeen.

FC Ämyri - potkupalloseura
Rockpiireissä on kunniakasta harrastaa myös jalkapalloa, joten Ämyrikin perusti oman potkupalloseuran FC Ämyrin, jonka tarkoituksena oli myös luoda me-henkeä eri bändeissä soittavien kavereiden sekä eri yhdistysten kesken. Joukkue pelasi seurajoukkueiden junioreita vastaan sekä osallistui muiden rockyhdistysten mukana turnauksiin mm . Kortesjärvellä ja Ilmajoella, joissa pelattiin, saunottiin ja sitten siirryttiin musiikin pariin.

Esa Sivonen ja kultainen ämyri
Noina vuosina Ämyrin tärkein yhteistyökumppani oli ehdottomasti kulttuurisihteeri Esa Sivonen, jota ilman Ämyrin matka toimivaksi yhdistykseksi olisi ollut huomattavasti hankalampaa. Esan myötämielisyys ja järjestelykyky olivat elintärkeä asia Ämyrille, joten hän olisi ansainnut kiitokseksi työpöydälleen kultaisen ämyrin.

Yhteenvetoa vuosista 1988-94
Ämyrin puheenjohtajina toimivat noina vuosina Tapani Latva-Teikari, Vesa Kangasluoma, Mauri Kotala, Petteri Mikkilä ja allekirjoittanut. Jokaisen erityisosaamista käytettiin hyväksi. Esim, äänetoistoista, miksauksista ja radioinneista kuuluu kiitos Tapani Latva-Teikarille, Ari Laurilalle, Marko Makkoselle. Julisteista Jarmo Niemelle, logon suunnittelusta ja toteutuksesta Jan Zimmerbauerille. FC Ämyri toiminnasta Marko Pajulalle ja Vesa Kangasluomalle, joista jälkimmäinen myös ammattimiehenä katsoi perään, etteivät rakentamamme lavat tappaneet ketään. Mauri Kotala taas kunnostautui ahkerana työmyyränä sekä monet muut jotka jäävät mainitsematta mm. yhdistyksen joulupukit.

Innostus yhdistystoimintaan oli alussa suurta. Talkooväkeä löytyi, jäijestysmiehiä ei tarvinnut metsästää. Mutta vähitellen innostus luonnollisesti laantui. Noina vuosina kävi niin, ettei Ämyri uudistunut jäsenpohjaltaan tarpeeksi eli tapahtui sisäpiiri-ilmiö. Samat vanhat parrat tekivät Ämyrin järjestämiä keikkoja joko ilmaiseksi tai pelkillä kulukorvauksilla. Bändit kehittyivät ja alkoivat saada jalansijaa muuallakin. Silloin yhdistystä ei enää tarvittu, mutta Ämyri oli tehnyt sen tehtävän mikä sen oli tarkoituskin eli antanut mahdollisuuden esittää omaa musiikkiaan yleisölle ja saada siitä kokemusta ja rutiinia.

Nyt Ämyri on uudistunut ja sen toimintaperiaate on ehkä erilainen kuin alkuvuosina. Nyt pääpaino on isojen tilaisuuksien järjestämisessä, ei enää niinkään soittajien asioiden eteenpäin viemisessä. Hyvä niinkin. Ajat muuttuvat. Toivotan oikein menestyksellistä tulevaisuutta nykyisille ämyriläisille!

Veli-Matti Karhu
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lapuan Sanomissa 11/2002