Abactio

MkI:
Mika Luoma (kitara), Petri Brander (laulu), Sami "Saikki" Luoma (basso), Timo Kangas (rummut)

MkII:
Mika Luoma (kitara), Petri Brander (laulu), Sami "Saikki" Luoma (basso), Antero Kivimäki (rummut)

Petri Brander muistelee:

Marras-joulukuussa 1979 aloiteltiin. Luoman veljekset Mikki ja Saikki muuttivat silloin Seinäjoelta Nurmoon. Mun perhe oli muuttanut sinne Helsingistä kolme vuotta aikaisemmin eli oltiin tavallaan kaikki muukalaisia. Luoman pojilla oli jo bändintapainen, jossa rummuissa oli Timo Kangas. Itse en osannut soittaa mitään. Mikki värväsi mut "laulajaksi". Mikki antoi mulle sitten soitinopetusta eli näytti kitaralla barre-otteet ja niillä on menty tähän päivään asti. Melko nopeasti aloin soittaa komppikitaraa, alkuun oli kyllä perkeleeen hankala laulaa ja soittaa samanaikaisesti. Vaikutteet tulivat punkista. Esikuvia olivat tietysti Sex Pistols, Ramones, Sham 69 ja kotimaisista Pelle ja Ratsia. Paikallisia hengenheimolaisia oli mm. Firenze (J. Kortesniemi ja Artsi 69) ja Konkurssi ja Herrings.

Luoman veljeksillä oli jo soittokamat kun liityin bändiin. Itse sain kitaran vaihtokaupalla. Mulla oli mummilta saatu mandoliini, joka oli ollut vaarilla sodassa mukana ja minä sitten "hukkasin" perintökalleuden. Vaihdoin sen "tyttöystävän" veljen kanssa japanilaiseen, Morris-merkkiseen Les Paul -kopioon. Salaa. Mutsille sanoin, että me vaihdettiin soittimia "lainaksi". Tyyppi oli silloin jotain gospelia soittanut Kari Haapala, joka on käsittääseni jonkinlaisen muusikonuran tehnyt heebo nykyään.

Se meidän bändi oli nimeltään Abactio ja se oli kasassa 1979 - 1982. Tosin pari kolme viikkoa toimittiin joskus -81 nimellä Musta Kirkko, mutta nimenvaihto kesken kaiken aiheutti sen verran sekaannusta, että palattiin alkuperäiseen Abactio nimeen. Se kai tarkoittaa "sikiönlähdetystä" eli aborttia. Nimestä väännettiin pitkään ja toi oli minusta tosi huono, mutta sillä mentiin.

Treenattiin aluksi Luoman perheen kotona jätkien huoneessa. Aika äkkiä sitten lähdettiin Seinäjoen Lehtikujalle Konkurssin ym. kämpälle. Sekin lähti alta, en muista miksi, mutta sen jälkeen mentiin "Faarilaan" eli Luoman jätkien vaarin omakotitalon yläkertaan. Kauppaopiston naapurissa Seinäjoella sijainnut talo on sittemmin purettu.

Punkkia soitettiin! Oli omia biisejä, Saikki tai Mikki ja minä sävellettiin. Saikki sanoitti omat biisinsä ja minä omat ja Mikin sävellykset. Koppareina soitettiin mm. Pistolsia, Ramoja, Pelleä, Stiff Little Fingersiä ja UK Subsia. Ei meillä ollut varsinaista "showta", yleensä tuntui riittävän, että näytettiin siltä miltä nyt punkbändi näytti, hypittiin ja vääntelehdittiin lavalla ja tietysti soitettiin mahdollisimman lujaa.

Keikkoja tehtiin muutama kymmen, etupäässä Seinäjoella mutta myös Lapuan Latosaaressa Paul Oxleyn lämppärinä, Alavudella ja peräti Kouvolan Sipparissa asti. Oli koulujen illanviettoja, KEMUn juttuja nuopparilla jne. Luoman perheellä oli myymäläauton koriin rakennettu asuntoauto, vanha paska Bedford lempinimeltään Petteri, jolla tehtiin keikkamatkat ja muutkin rälläysreissut. Keikoilla Luoman jätkien faija Junnu oli vakiokuski. Pisteet hänelle, lähti aina tarvittaessa kuskaamaan jolppien bändiä milloin mihinkin.

Keikat myytiin itse pohjalta luuri käteen. Jotain suhteita oli, esim. mun eno Matti Lampi järjesti keikat ja tantsut ja Tulivuorirockin Lappajärven Halkosaareen. Siellä oltiin Mikko Alatalon lämppärinä, hähähä! Alatalosta sen verran, että siltä kysyttiin noihin aikoihin eli 1981-82 jossain haastattelussa mielipidettä punkista. Mikko kertoi ettei tykkää yhtään, ne on niin negatiivisia ja vittuilivat hänellekkin ja kitaratkin viritetään hohtimilla. Nimittäin sillä Halkosaaren keikalla Saikin bassosta oli yks viritystappi poikki, tongeilla piti se G-kieli virittää. Ja kyllähän me taidettiin Mikolle vähän vittuilla... Samalla enolla oli painofirma eli keikkajulisteet teetettiin siellä asevelihintaan. Muuta sälää ei ollut, eikä olis ollut edes varaa teettää.

Rock SM -kisoihin osallistuttiin muistaakseni kaks kertaa, alkukarsintoihin jäätiin. Suosikin Rock-Kuningas-kisaan osallistuttiin myös, sekin meni yhtä hyvin. Tehtiin siellä Lapuan Latosaaressa anarkistinen punkhenkinen veto ja mentiin omin luvin uudestaan lavalle kun kaikki kisaajat oli soittaneet. Pari kolme biisiä ehdittiin vetää ennen kuin Jyrki Jyräys Hämäläinen veti töpselin irti ja huusi meille ihan saatanasti. Nauratti vaan meitä punkkeja. Tuskin oltais muutenkaan pärjätty siinä kisassa. Sitten oli jotain KEMUn bändikatselmuksia, kerran tai pari osallistuttiin.

Suikin studiossa käytiin keväällä -82, tehtiin perinteinen 15 biisin demo pohjalta "kaikki kerralla sisään livenä ilman päällekkäisäänityksiä". Siltä demolta meni neljä biisiä KEMUn julkaisemalle kokoelmakasetille nimeltä Merkonomikaupungin toivot. Se jäi ainoaksi julkaisuksi. Saikki oli sillä kokoelmalla mukana myös Äpärät bändissä.

Jaa, että mitä oli olla punkbändi Pohjanmaalla, häh? Olihan se silloin jatkuvaa takaiskua. Kylillä tuli turpaan, keikoilla räittiin päälle ja keikkojen jälkeen piti juosta bussiin karkuun. Onneksi oli Junnu, iso mies kuskina ja vähän kattomassa perään. Hienoa se oli silti, soitettiin punkkia ja paskat välitettiin ja nauraa sai ihan saatanasti! Siihen aikaan pystyi aiheuttamaan pahennusta ihan vaan rokkia soittamalla ja ulkonäöllä. Punk teki minusta miehen. Olen monesti sanonut, että oon ollut punk-rokkari Pohjanmaalla eli mä kyllä pärjään missä vaan.

Haastattelu: Jarmo "Latvis" Latva-Äijö
Kuvat: Risto Maunuksela