Tapani Kangas muistelee

Aloitin kitaransoittamisen noin 13 vuotiaana, sitä ennen olin soittanut vähän jotain. Torvia ja haitariakin yrittivät saada soittamaan (suvun juttu), mutta päädyin sitten Iron Maidenin innoittamana kitaristiksi.

Varmaankin ensimmäiset vaikutteet olivat juurikin Iron Maiden ja sitten melkein heti perään The Offspring. Paikallisista yhtyeistä en vielä tuolloin tiennyt mitään, vuosi oli kuitenkin 1993. Kuitenkin sitten myöhemmin muutamat vanhemmat soittajat saivat haukkomaan henkeä kun olivat niin nopeita ja taitavia. Seinäjokisista yhtyeistä muistan Trigonin, joka oli todella taitava poppoo.

Vanhempani yrittivät saada meikäläistä musaopistoon, mutta pelimanniluonne puski päälle ja en koskaan oikein taipunut siihen ”Näin pitää soittaa” muottiin, vaan kehittelin omat opettelutavat. Myös korvakuuloni on poikkeuksellisen hyvä, joten sillä mentiin ja mennään edelleen :)

Lapuan Top Sound taisi olla ensimmäinen missä käytiin hieromassa soitinkauppoja ja josta ekan sähkökitaran sain. Sitä ennen isä oli ostanut sieltä akustisen. Sittemmin Markun Musiikki tuli kuvioihin ja maailma ei ollut enää entisensä. Ne kaikki sadat tunnit Markun kahvihuoneessa muusikkokavereiden kanssa kuulumisia vaihtamassa ovat ikimuistoisia hetkiä ja monet tuttavuudet on sieltä rakennettu.

Ensimmäinen kokoonpano, jossa olin mukana oli Rioters vuodesta 1994 vuoteen 1998 saakka. Bändillä oli vankka suosio Pohjanmaan alueella ja monesti Apulannan ja Klamydian keikoilla oltiin lämppärinä.

Vuonna 1998 kuvioihin tuli Celesty, jolla sitten lähdettiinkin menemään "vähän kovempaa". Nopeatempoinen sankarihevi kiinnitti huomiota Euroopassa ja ensimmäinen levydiili saatiin Espanjasta. Kolme levyä tehtiin Espanja/Japani yhteistyössä eri levy-yhtiöiden kanssa ja tämän jälkeen Spinefarm kiinnitti meidät yhden levyn ajaksi. Bändillä keikkailtiin vuosia ja käytiin keikoilla ulkomaillakin ja saavutettiin jonkinasteista suosiotakin.

Vuonna 2001 soittokuvioihini tuli toinen sydäntä lähellä oleva musatyyli eli skeittipunk. The Knob perustettiin ja yhtyeellä kierrettiin erittäin aktiivisesti ja bändi on saavuttanut jonkinasteisen klassikkostatuksen suomalaisen melodisen punkin scenessä. Yhtyeen musiikki soi Duudsoneiden taustalla, josta sen moni bongasi. Bändiä ei ole myöskään virallisesti kuopattu ja juuri 2020 koronasyksyn keskelläkin, soitimme ”täällä taas” tyylisen keikan SKEPUFEST tapahtumassa, joka on kyseisen genren oma festivaali Helsingissä.

Tähän astisen uran parhaita hetkiä on vaikea eritellä, sellaisia voivat olla se yksittäinen keikkapaikan jälkeinen illanvietto kaveribändin kanssa, tai kun ensimmäisen kerran allekirjoitti levytyssopimuksen. Parhaita hetkiä on myös kun joku tulee sanomaan, että ”Mä aloitin soittamaan koska kuuntelin teitä” tai kun joku ulkomaalainen lähettää sähköpostia tai Facebook viestiä että ”Käy kuuntelemassa jos ehdit, tein koverin teidän musasta”. Mitään en oikeastaan koe takaiskuksi, kaikesta on selvitty. On ollut kiistoja, miehistönvaihdoksia ja takaiskuja, mutta ne ovat olleet osa tätä muusikon elämää.

"Rahallista menestystä" ei voi sanoa tulleeksi, mutta sensijaan elämänkokemusta miljoonissa määrin ja hienoja muistoja joita ei päivääkään kadu. Plus musiikki ammattina edelleen. Tarinoita olisi tuhansia. Osa jääköön saunanlauteille.