Sakari Pesola muistelee:

4-vuotiaana setäni osti viulun syntymäpäivälahjaksi. Soitin sitä kuin kitaraa CCR:n tahdissa ja rikoin sen. Sitten sain pienen leluxsylofonin kun olin kuusivuotias. Opettelin sillä pakkauksessa olleiden ohjeiden mukaisesti "Twinkle twinkle little starin", joka on siis eka kappale, jonka olen soittanut. Kahdeksan vuotiaana sain joululahjaksi Landola kitaran ja siitä lähti harrastus.

Alavuden Musiikki-Askartelun yrittäjä Pertti Kari piti kansalaisopistossa kitarapiiriä ja menin sinne 10-vuotiaana. Samalla kansalaisopiston kitarakurssilla olivat oppilaina Kullervo Rinne ja Pentti Haapanen, joista varsinkin Pentti oli todellinen esikuva lapsena (Nykyään Bill Hota -miehiä, Kullervo "Vikke" taas soittaa Jyrki Nurminen & Sävelessä ja oli vuosikausia Pekkaniskan Pojissa). Mainioita miehiä olleet aina.

Kolme vuotta soittelin tuossa kitarapiirissä ja sitten siirryin Pertsan yksityisopetukseen. Töysäläisiä ei otettu (huolittu) tuolloin Alavuden musiikkiopistoon. Seinäjoelle hain musiikkiopistoon ja pääsin, mutta matka oli liikanainen. Toisaalta Pertsa oli käynyt konservatorion ja oli siis niin pätevä opettaja kuin nyt kukaan näillä lakeuksilla ylipäätään on.

"Pertsalta parhaat pelit", sitä sanottiin eli Musiikki-Askartelusta ensimmäiset sähköiset värmeet hankin. Marshallini ostin sitten Seinäjoelta 1981. Haimme sen Palomäen Ollin (ÖH-bändistä) Skodalla hirmuisessa talvikelissä. Kavereiden kesken osteltiin ja vaihdeltiin kitaroita. Aiemmin mainittu Haapasen Pentti ja alavutelainen luokkakaverin Nevalan Ari olivat kauppakumppaneinani, erityisesti Ari, joka on myös soittanut ties missä (Keidas, Barock, Tapani Kansan bändi...).

1978 jouluna syntyi ensimmäinen varsinainen kokoonpano. Tässä olivat mukana minun (kitara) lisäkseni, Pasi Kallioniemi (rummut), Kari Keisala (basso) ja Jukka Mänty-Sorvari (laulu).

Yhtye treenasi Pasi Kallioniemen kodin vintillä, Mänty-Sorvarin Jukan kotona ja sitten Tuurin Nuorisoseuralla. Ilsuesiintymisiä varten otettiin nimeksi Shit City Rollers ---- nolohkoa, mutta niin se oli. Kai se oli jotain murkkuvinoilua BCR diggaajille. Sit meillä oli pari keikkaa SHIT -nimellä. Kun menin lukioon 1979, nimi muuttui RASAksi ja basistiksi vaihtui Valkaman Raimo, johon tutustuin lukiossa kun olimme ihan samalla luokalla. Jukkaa ei oikein näkynyt enää treeneissä...

RASA soitteli kaikkia uuden aallon biisejä ja varsinkin aloittaessamme myös Kontra yhtyeen hengessä kaiken maailman popklassikoita. Alavuden lukioon mennessäni 1979 aloin tekemään omia biisejä, ja sanoittelinkin niitä, mutta vuotta myöhemmin Pauli Hanhiniemi sai tuoreessa miehityksessämme sen tehtävän.

Joitain varhaisia äänityksiä tehtiin kasettimankalla ja Keisalan Kari saattoi äänittää jotain jollain kelamankalla 1970-luvun puolella.

Esiintymispaikkoja tuolloin 70-luvulla olivat Töysän ja Alavuden yläasteiden ilsut ennenkuin oli rahkeita Alavuden ja Töysän Nuorisoseuralle, saati Aulavalle.

Sittemmin kyllä loppusyksystä 1979 soitetiin Töysän NS:llä joissain ihme bileissä 4x45 min (!!!) - ja Seuran järkkäri vei palkkiosta osan "kun me ei soitettu tarpeeksi" . Pasi muistelee tuota pahalla vieläkin. Mä tosiaan lauloin! kolme settiä! ja Mänty-Sorvarin Jukka yhden. 400 henkeä oli paikalla. Kyllä siinä on ollut kestämistä. En tajua, miten pystyin siihen lauluhommaan... ei mitään itsekritiikkiä kaiketikaan ja kova halu vetää... Ei pystyis enää. Eikä tällä lauluäänellä kyllä koskaan sen jälkeenkään, kun olen ollut suht tajuissani.

Heinäkuussa 1980 oli RASAlla keikka ja ennen keikan alkua ilmeni yllättäen miehistössä vajetta. Silloin sattumalta paikalla olleet Timo Löyvä ja Pauli Hanhiniemi tulivat mukaan. He olivat tehneet musta aiemmin jutun Aliipi -nuorisolehteensä ja sitä kautta olimme tutustuneet syksyllä 1979 - talvella 1980.

Timon ja Paulin mukaantulon myötä kokoonpanoksi vakiintui minä (kitara), Raimo Valkama (basso), Pasi Kallioniemi (rummut), Timo Löyvä (kitara, laulu), Pauli Hanhiniemi (laulu, kosketinsoittimet) ja Jyrki Oksaharju (kitara). Tällöin yhtyeen nimeen tulivat pisteet - R.A.S.A. - ja keikkailualue laajeni. Tuli koettua mm. Ähtärin Työväentalo, Seinäjoen ekat keikat Kauppaopistolla, Harrin Ranta Alavudella, Taidetapahtumia yms.

Ekoja hieman laadukkaampia R.A.S.A. äänityksiä tehtiin Karin Pertsan liikkeen kellarissa ehkä jo syksyllä 1980 kelamankalla... olikohan siinä monta raitaa... ei kovin monta. Suopellon Aaro taisi äänittää. Asiat kehittyivät sitten siihen malliin, että 1981 R.A.S.A. julkaisi omakustannesinkun Ujo Poika/Tuu takaisin, joka äänitettiin oikein Suikin Botniasound studiolla Seinäjoella.

Vuonna 1982 syksyllä otimme käyttöön uuden nimen Kolmas Nainen rockin SM-kisojen karsintoja varten. Tällöin Jyrki Oksaharju siirtyi lavalta miksauspöydän taakse, mutta miehitys ei siis muuttunut periaatteessa miksikään.

Sillä tiellä ollaan edelleen.

Pesola, kuva Arto Rissa
Kuva: Arto Rissa