JJ Nybergh & Milkcow Bluesband

JJ Nybergh (kitara, laulu, huuliharppu), Marko Paloheimo (rummut), Kama Hepomäki (kitara), Eero Paalanen (basso)
toisessa versiossa bassossa Seppo Nuolikoski

JJ Nybergh muistelee: Slow Handsin jälkeen perustettiin Milkcow Bluesband ja sen suurena inspiraattorina oli Peter Green. Bändi oli semmoinen oikein kunnon räminä bluesorkesteri. Basisti oli sama kuin Slow Handsissa. Hän oli YLEllä töissä ja ääniteltiin paljon omia biisejä. Keikkojakin oli paljon. Alkuaikoina esiinnyttiin Seinäjoellakin Botnia Beat Non-Stop festarissa ja vanhalla rautatieläistentalolla samalla keikalla saksalaisen Hans Brunkenhorstin kanssa.

Vuonna 1995 julkaistiin lehmäkantinen levy, jonka nimi oli vaan "JJ Nybergh and the Milkcow Bluesband". kannen kuvassa oli kitaristin mummun palkintolehmä Laihialta, 1000 tonneri. Ne levyt kyllä meni kaupaksi, koko 1000 kappaleen painos. Levy äänitettiin Chris Rönnholmin, Wild Force yhtyeen laulajan studiossa. Äänittäjänä toimi Daniel Victorson. Saatiin hyvät soundit siellä. Analogisesti äänitettiin, mutta julkaistiin CD.

Sitten kun esiinnyimme Rauma Bluesissa 1996 niin sponsori oli hommannut meille lehmän, niinku sillai, sinne keikalle. Lehmällä oli hoitajakin. Järjestäjän ideana oli viedä lehmä lavalle, mutta ei sitä kukaan olisi voinut lavalle viedä koska oli korotettu lava. Rauma Bluesin historiikkikirjaan jäi tapahtumasta lehmän kuva.

1999 julkaistiin seuraava Milkcow Bluesbandin levy nimeltä Cocktail Shuffle. Olin ihaillut Rauma Blues 1996 julistetta ja mulle annettiin julisteen tekijän nimi ja tilasin levykanteen kuvan. Epäilen tänä päivänä, että se ei ollut oikea henkilö, koska levyn kannesta tuli aika huono, mutta levystä tuli hyvä.

Oli siinä festareita ja kaikennäköistä keikkaa kun oltiin itse hyvin aktiivisia. Tietysti julkaistut levytkin antoivat pientä potkua. Ei levyistä bisnestä saanut, vaikka mulla on ehkä enää yksi tai kaksi kumpaakin CD-levyä jäljellä.

Coctail Shuffle pääsi Esa Kuloniemiemen Bluesministeri ohjelmaan viikon taikka kuukauden levyksi. Soitti siitä Blind Willie Johnsonin tekemän "God Moves on the Water" -kappaleen, jonka olin soittanut vanhalla Munkersilla, jonka olin ostanut porilaisesta divarista keikkareissulla. Tällä räjähtäneen näköisellä Munkersilta vuodelta 1949 tein pari vuotta menestyksekkäästi keikkoja. Siinä kitarassa oli autenttinen vahva ääni. Kun sinne sisään laittoi Dean Markleyn "puumikin" ja otti äänen putkivahvistimesta ulos niin se antoi makean slide-soundin. Tälläkin hetkellä metsästän tämmöisiä 10-20 euron kitaranraatoja, koska niissä on puu vanhentunut ja tällöin kitara resonoi kovaa.

Vuonna 2000 vuonna muutin Tampereelle, mutta kyllähän Pohjanmaa vetää takaisin magneetin tavoin. Varmaan se on veri ja juuret. Eihän Kyrönjoki mikään Mississippi River ole, mutta se on lähinnä mitä Suomessa päästään. Pohjalaiset on kokenut niin kovia, että ne ymmärtää bluesin paremmin.

Tampereella jatkoin Milkcow Bluesbandiä vuoteen 2016.