Primitive

Mika Perälä (kitara), Janne Mäki-Turja (rummut), Stina Tallberg (laulu), Mika Kangasharju (basso)

Janne Mäki-Turja muistelee:
Olin innostunut rokista alle 10-vuotiaana 70-luvun lopulla kuultuani Little Richardia ja Eddie Cochrania. Parin vuoden päästä alkoi fiftarimeininki olla Kauhajoellakin valtavirtaa ja farkkutakkien selkään ommeltiin etelävaltion lippuja onnellisen tietämättöminä lipun merkityksestä. Teddypoikien ja punkkareiden välillä oli kai olevinaan jonkinlaista kränää, mutta omalla kohdallani kettuilua joutui kuuntelemaan lähinnä liimatukkahämyjen suusta. Itse vannoin Stray Catsien nimeen, mutta toki salaa diggailin monista Pellen, Eppujen ja Ratsian biiseistä.

Ikuinen kiitokseni niille Rockradion toimittajllle, jotka soittivat ohjelmissaan esimerkiksi Crampsia, joka on se todellinen linkki rockabillyn ja punkin välillä (ei Stray Cats). Vielä kun eetteriin tulvi Dead Kennedysin ja Terveiden Käsien sulosäveliä, tapahtui päässäni pienimuotoinen aivomyrsky, ja kohta oltiinkin matkalla kohti tuntematonta. En tuntenut muita punkkareita, mutta onnistuin saastuttamaan parin kaverini mielet uudella rajulla musiikilla. Yhdessä ihailimme etäältä paria vuotta vanhempia rajun näköisiä paikallisia punkkareita ja bongailimme bändien nimiä heidän nahkatakeistaan. Kuuntelumme ei edes alkuaikoina rajoittunut pelkästään punk- ja hardcore-musiikkiin, vaan myös Musta Paraati, The Birthday Party, Joy Division, Killing Joke, Bauhaus ja monet muut jälkipunkimmat yhtyeet tulivat tutuiksi.

Olin jo rockabilly-ajoista lähtien halunnut soittaa jotain instrumenttia, mutta vasta punkin tee se itse -ajattelun tajuttuani alkoi asia edetä. Kansanturvamusiikkikomission 666-LP:n kuuleminen herkässä 16-vuoden iässä oli se lopullinen niitti: tällaista mutaatiopunkkia haluaisin ja jopa voisin soittaa itsekin. Samanhenkisiä kavereita (kitaristi Mika Perälä, basisti (ja serkkuni) Mika Kangasharju ja laulaja Stina Tallberg) oli lähipiirissä, joten vuoden 1985 viimeisinä päivinä laitettiin pystyyn Triple Sect, joskin nimi muutettiin pian Primitiveksi. Hoshino-merkkiset rummut ostin Ilmajoelta, paikallisen hevibändin rumpalilta, joka oli aiemmin asunut basistimme naapurissa. Hoshinon virveli on minulla edelleen käytössä, 36 vuotta myöhemmin Treenikämppänä toimi aluksi takkahuoneemme, jonka olin vallannut omaksi huoneekseni, mutta desibelien kasvaessa jouduimme siirtymään autotalliin. Soittotaitomme oli todella alkeellinen, mutta kehittyi pikku hiljaa paremmaksi. Virittäminenkään ei ollut vahvoja puoliamme, vaan alkuaikoina kitaristimme Mika P. kävi virityttämässä kitaransa treeneihin kävellessään matkan varrella asuvan, soittamista harrastavan tutun luona. Muut, oikeat muusikot, jaksoivat hämmästellä esimerkiksi basistimme Hämyn (Mika K.) kaksikielistä bassoa, jonka perässä oli särkijä. Meille säröbasso oli itsestäänselvyys.

Äänitimme kasettimankalla muutaman biisin ”demon”, jonka kiikutimme Latvikselle henkilökohtaisesti, ja hän armollisesti kirjoitti meistä Kauhajoen Kunnallislehden Valoa yössä -palstallaan. Kesällä 1986 soitimme ensimmäisen ja ainoan keikkamme Räimiksellä järjestetyssä nuorisotapahtumassa. Keikasta ei ole paljoakaan kertomista jälkipolville, mutta Latvis otti muutaman hyvän kuvan.

Jossain välissä olimme tutustuneet Kari ”Wasky” Vaskivuoreen, pari vuotta meitä vanhempaan oikeaan keesipääpunkkariin, ja kun Primitive alkoi osoittaa hyytymisen merkkejä loppuvuodesta 1986, päätimme pyytää Waskyn laulajaksi. Pientä suostuttelua se vaati, mutta lopulta tuo Päntäneen lahja suomalaiselle punkille myöntyi, ja koska Waskyn aiempi bändi Valse Triste oli hyytynyt senkin parin treenikämpällä hinkatun vuoden jälkeen, päätimme ottaa nimen käyttöömme.

Lopetin VT:ssä soittamisen ensimmäisen kerran alkuvuodesta 1989, mutta liityin sitten uudelleen 1993 lopulla ja soitin vuoteen 2007 saakka, eli yhteensä 17 vuotta. Eurooppaa, Ruotsia ja Suomea kierrettiin, tehtiin pari täyspitkää ja monta pikkulevyä. Soitin myös popimmassa, luokkakavereiden kesken perustetussa Porossa Polvin -yhtyeessä sen alkuaikoina, sekä grungea ja happorokkia yhdistelleessä Dust Sailorsissa. Vähän ennen toista pestiäni Valse Tristessä perustimme Can Can Headsin, joka on toiminnassa edelleen.