Kari "Wasky" Vaskivuori muistelee.
Musahomma alkoi kun Tepe pyysi laulamaan bändiinsä Sekasorto vuonna 1982, mutta pääsin ekoihin treeneihin vasta seuraavana vuonna, jolloin bändin nimikin oli jo vaihtunut Abortiksi. Muutamien treenien jälkeen nimeksi otettiin Valse Triste, jota ehdotti silloinen basisti Joensuu. Ikää oli tuolloin 16 vuotta.
Muiden soittajien puolesta en voi ihan varmaksi sanoa mutta ainakin varhainen jenkki HC maistui kaikille esim. Negative Approach ja This is Boston not LA-kokoelman bändit. Muita punkbändejä ei tainnut siihen aikaan Kauhajoella olla. Muista bändeistä ei juurikaan muistikuvia ole, A.O.D. ja Skädäm tulevat ekoina 80-luvulta mieleen.
Mitään soitin- eikä lauluopetusta EI todellakaan ollut ainakaan minulla. Musiikillisesti kun olin ja olen vieläkin täysin lahjaton, niin koulussakin musiikin arvosana huiteli jossakin 5 paikkeilla.
Ekassa kokoonpanossa oli minun lisäkseni Tepe-rummut, Nyrönen-kitara ja Joensuu-basso. Treenejä oli koko bändin voimin harvakseltaan, koska asuin 15 kilsan ja huonojen kulkuyhteyksien päässä treenipaikasta, joka oli Tepen kotona. Varsinaisia tavoitteita ei ollut, kunhan vaan raivokkaasti rymisteltiin menemään. Mitään nauhoituksia ei ole tainnu säilyä, mutta olisihan se vieläkin kiva naureskella vaikka eräälle kasetille tallentuneelle tilanteelle, kun sunnuntain soittelut keskeytyI Tepen krapulaisen isän rynnätessä huoneeseen karjumaan että "NYT SE SAATANAN METELI LOPPUU HETI PAIKALLA!"
Kesällä 1985 minä ja Tepe törmättiin Kasinolla kurikkalaiseen punkkarin retkuun Teijo Lusaan. Luonnollisesti illan mittaan Valse Triste tuli mainituksi ja kun sanoimme, ettei Nyröstä enää kiinnosta, niin Lusa päätti alkaa uudeksi kitaristiksi ja hänellä on treenikämppäkin tiedossa ja basistikin löytyy, jos on tarvetta. No siinäpä sitten ruvettiin treenaamaan uudella kokoonpanolla, mutta multa nämäkin reenit jäi vähäisiksi, kun välimatka Kurikassa olevalle treenikämpälle kasvoi 30 kilometrillä. Kokoonpanokin vaihteli sen mukaan ketä sattui treenikselle yhtäaikaa. Tuosta ajasta on muistona Palava enkeli kasetti, jonka musasta vastaa pääasiassa meikä-laulu, Tepe-rummut, Lusa-kitara ja Hämppy-basso. Tämä versio kuihtui siihen, kun Lusa oli ilmoittanut meidät keikalle Marrasrockiin, niin Hämppy ilmoittikin että hän ei lähde, kun ei ole kunnon biisejä. Sen jälkeen en enää Kurikan reeneissä käynytkään, vaikka Lusa joillakin kokoonpanoilla jatkoikin vielä jonkin aikaa.
Vuonna 1986 kävi jotenkin mystisesti sillä lailla että Mäki-Turjan Janne ja Perälän Mika pyysivät mua bändiinsä Primitive, jonka alkuperäinen laulaja ei halunnut jatkaa tjsp. ja nimi vaihdettiin jostakin syystä Valse Tristeksi. Janne soitti rumpuja ja Perälä kitaraa, bassossa oli Hämy, joka jäi kuitenkin aika pian pois ja tilalle tuli kukapa muukaan kuin Tepe. Tässä vaiheessa biisitkin alkoivat jo kuulostaa oikealta musalta ja studiossakin käytiin kaksi kertaa demottamassa. Tokan demon jälkeen Janne ilmoitti lähtevänsä bändistä ja samoihin aikoihin Perälä meni inttiin, niin toiminta hyytyi joskus loppupuolella vuotta 1988. Mutta seuraavan vuoden Puntala-rockissa kokoonpano pistettiin taas uusiksi ja nyt mukaan hyppäsi jo aikaisemmin Lusan kautta tutuiksi tulleet Mikko Koivuluoma ja Taisto Kasari. Samalla VT laajeni viisijäseniseksi, kun Mikosta tuli toinen laulaja. Ja koska Kasari halusi soittaa bassoa, niin Tepe siirtyi takaisin rumpuihin ja Perälä jatkoi kitaristina.
Koko ajan on punkkia soitettu ja tietenkin omia biisejä, koska soittotaito ei varsinkaan alkuaikoina riittänyt lainabiisien opetteluun. Myöhemmin kyllä muutama coverikin on tullut tehtyä. Suurin osa biiseistä syntyi treeneissä lennosta säveltämällä kitaristin tai basistin heittämän riffin ympärille. Sanoituksia on tehnyt kuka kulloinkin, vuosien mittaan tekstejä on VT:lle tehnyt ainakin kymmenen jäsentä.
Enimmäkseen lavameininki on ollut semmoista spontaania kohellusta, mutta 90-luvulla oli eräänlainen rihkama-kausi, jolloin kaikkea vanhaa vaatetta ja muuta rojua tuli kirppareilta haalittua keikkarekvisiitaksi. Erikoisimmasta päästä taisi olla ratsastuskypärästä askartelemani hökötys, johon oli kiinnitetty vanhat kaiuttimet ja pitkä autonantenni, jonka päässä oli polkupyörään tarkoitettu vilkkuva valo. Myöhemmin lavalle raahatun rojun määrä on huomattavasti vähentynyt, mutta kyllä sitä silloin tällöin vieläkin tulee harrastettua, kuten Puntala-rockissa 2015 oli lavalla vanha televisio, josta tuli koko keikan ajan hiihtokisoja.
1980-luvulla tehtiin vain muistaakseni 8 keikkaa ja kaikki Etelä-Pohjanmaalla. Kaksi oli Teuvalla, yksi Ilmajoella Marrasrock -88 tapahtumassa ja loput Kauhajoella: Lukio, Kuvahovi, Kasino, Krouvi ja Nuortenpäivän bileet Räimiskän pihassa. 90-luvulla keikkailu laajeni sitten pitkin Suomea ja 2000-luvulla päästin jo ulkomaille asti.
Mitään ohjelmatoimistoa ei käytetty vaan keikat hommattiin itse kyselemällä ja 90-luvulla alkoi jo tulla ihan keikkapyyntöjäkin. Ennen internettiä paras keino mainostamiseen oli Toinen Vaihtoehto-zine. Olin painossa töissä 1990-91 ja silloin tuli tehtyä runsain mitoin tarroja ja paitoja. Tulihan niitä toki myöhemminki eri paikoista tilattua.
Teuvan keikat taisi jotain katselmuksia olla ja arkistoista löytyi Kunniakirja osallistumisesta Nuorison taidetapahtumaan Kauhajoella 6.2.1988, olisiko tämä sitte ollut tuo Lukion keikka. Löytyi myös todistus osallistumisesta Pohjanmaa rockiin Ilmajoen Seppälässä 16.3.1990. "Tuomariston arvostelu: + aina on tilaa punkille Pohjanmaalla, esiintymistaito ihan kiitettävä, sopiva pituus biiseillä - sanoista ei mitään selvää, biisit toistensa toistoa". Veltto Virtanen oli jommalla kummalla Teuvan keikalla raadissa ja totesi jotenkin "parasta punkkia pitkään aikaan". Jatkoon ei tietenkään missään päästy.
Vuosien mittaan on jokunen levy tullut tehtyä ja lähes kaikki myytykin, koska ei ne painokset niin isoja ole olleet. Ensimmäinen EP tosin varastettiin loppuun, kun Provinssirockissa -90 joku pölli teltasta mun laukun, jossa oli viimeiset kymmenkunta levyä. Discografian voi tsekata Discogsista, josta tosin puuttuu Palava enkeli-kassu ja kaksi ekaa studio-demoa.
Parhaimmat hetket on tietenki olleet kaksi eurotouria, yksi Ruotsin minitouri ja Venäjän kiertue. On niitä merkittäviä keikkoja Suomessakin ollut, esim. kanadalaisen D.O.A:n ja brasilialaisen Coleran kanssa soittaminen. Paskoja keikkojakin on muutama joskus tullut tehtyä, niistä joissa on ollut liikaa alkoholia matkassa, ei luonnollisestikaan muista mitään.
